tag:blogger.com,1999:blog-23421989914141646552024-02-08T07:44:33.755+02:00Pienen verson kasvatusWillowhttp://www.blogger.com/profile/17046957546223753100noreply@blogger.comBlogger88125tag:blogger.com,1999:blog-2342198991414164655.post-46142352350131154192011-05-30T08:24:00.003+03:002011-05-30T08:39:51.128+03:00Hyvästit tälle projektille<i>Tämä projekti on tullut tiensä päähän, ainakin Suomessa. Jatkan elämääni Zimbabwessa, enkä aio (ainakaan kovin paljon) murehtia tulevasta ja miten elämäni siellä asettuu uomiinsa. Rakastan ihmistä siellä, vaikka en tiedä tuoko tulevaisuus meille sen kummempaa. Olemme vain nauttineet toistemme seurasta, fyysisesti ja henkisesti. </i><div><i><br /></i></div><div><i>Mun "lapsi", raskaus, jonka olen yksin saanut alulle, on uusi alku. Aloitan opintoja Binduran yliopistossa, aion suorittaa Master-tutkinnon omalta alaltani, sen jälkeen aion etsiä ympäristöalan töitä Zimbabwesta. Zim on tuntunut enemmän kodilta kuin Suomi. Asiat, niin suhteelliset kuin tulevaisuuden ratkaisut, ovat tapahtuneet kuin niiden olisi tarkoitettu menevän niin, sekä Zimbabwessa, että täällä Suomessa, jossa nyt olen parisen kk. Ikävä Afrikan aurinkoa on suuri, mutta käytännön asiat vaativat hoitamistaan.</i></div><div><i><br /></i></div><div><i>Tämän raskauden aikaansaaminen on myöskin ollut välillä kivuliasta, mutta neuloja en ole tarvinut. Kirvelevät kyyneleet, jotka yllättivät Hararelaisen esikaupungin eucalyptus-metsässä kertoivat, että olen vihdoin löytänyt sen toisen ratkaisun. En ole silti hylännyt ajatusta omasta lapsesta, sen toteutuminen on edelleen yhtä mahdollinen ja mahdoton asia. Katsotaan mihin elämä vie. Asioilla on viime aikoina ollut kummallinen tapa järjestyä itsekseen, vaikka toiset niistä ovatkin kivuliaita, joten nyt koitan uskoa, että tämäkin asia järjestyy jotenkin päin jossain vaiheessa. Olen alkanut uskoa toiveiden voimaan.</i></div><div><br /></div><div><br /></div>Willowhttp://www.blogger.com/profile/17046957546223753100noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2342198991414164655.post-89025187815338449762010-12-20T09:31:00.003+02:002010-12-20T09:36:55.805+02:00Aukkoja ja hämmentäviä uutisia.<span style="font-style:italic;">Mulla on lapsen kokoinen aukko sisälläni, jota koitan täyttää hakemalla huomiota ja ihastumalla. Se aukko kasvaa päivä päivältä suuremmaksi ja huomiontarve nousee samassa suhteessa.<br /><br />Aamut ovat pahimpia. Yö unohtaa todellisuuden (mikä on lopulta totta?) ja aamulla se läjähtää kuin nyrkki naamaan. Unet ovat saattaneet antaa jo osviittaa siitä, mitä herättyä on vastassa, mutta silti se ei suojaa iskulta jo valmiiksi ruhjottuun vartaloon. Aamun meditaatiohetket saunan lauteilla tuovat hyvin usein kyyneleet silmiin, mutta kun antaa ajatusten virrata, tulee uusia oivalluksia ja alkaa ymmärtämään itseään vähän paremmin.<br /><br />I hope reality in Africa helps me to forget the reality at home. At least there are hundreds of children wanting my attention. They need me, I need them. The best possibly therapy? I hope so! There are also other people who miss me, who have waited for me to come back since my first trip there.<br /><br />------<br /><br />Viime viikolla tuli hämmentävä raportti kotiin edellisestä hoidosta. Miehen siittiömäärä oli normaali eli 200-kertainen aikaisempaan verrattuna! Mun lyhyttä stimulaatioaikaa epäiltiin syyksi siihen, miksi munasolut eivät olleet kypsiä. Näiden pohjalta ajatukseni ovat siirtymässä siihen, että keväällä kokeillaan vielä kerran omilla soluilla. Sitten vasta luovutettuihin. Mulla on jo 2 ystävää, jotka ovat luvanneet auttaa luovuttamalla omiaan. Pääsisin jonossa kärkeen.</span>Willowhttp://www.blogger.com/profile/17046957546223753100noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2342198991414164655.post-59854266956039945962010-12-03T16:04:00.003+02:002010-12-03T16:17:18.159+02:00Tunteiden vuoristorata.<i>Täytyy sanoa, että olen oikeastaan helpottunut, ettei päästy siirtoon asti. Olin todella väsynyt jo tämän neljännen hoidon alussa ja se veti mielen todella kireälle. Jatkuviin pettymyksiin ja vastoinkäymisiin väsyy. Jos olisi siirtoon asti päästy, niin olisin joutunut odottamaan pettymystä vielä 2 viikkoa lisää.</i><div><i><br /></i></div><div><i>Uutisen kuultuani ensimmäinen ajatus oli kyllä, että en jaksaisi enää edes hengittää, viekää minut pois täältä kärsimästä. Päivä alkoi kuitenkin jossain vaiheessa muotoutua uusiin uomiin, ystävä raahasi kahvilaan ja meillä oli hauskaa. Iltaa kohti olo oli oikeastaan täysin päinvastainen aamuun verrattuna.</i></div><div><i><br /></i></div><div><i>Välillä jokin pistää sydämessä ja yrittää vikistä, että sinun pitäisi olla ihan surun murtama, et saa nauttia elämästä, kun palasia siitä murtuu pikkuhiljaa pois. Mutta miksi en saisi iloita, miksi en saisi silti olla onnellinen? Hetki on saatava olla ilman surua jostain, jota ei ole edes saanut. Minun ei tarvitse näyttää muille murtumistani, eiväthän he edes tiedä mitä olen menettänyt. Tutut ovat tietysti asia erikseen, mutta he osaavat onneksi olla ymmärtäväisiä. Ja miksi välittää tuntemattomista? Kaupassa vastaantulevista onnellisista perheistä? He saavat olla onnellisia ja minä saan olla onnellinen, omalla tavallani, vaikka siihen tunteeseen olisi ilmestynyt säröjä. Kukaan ei vaadi minulta suruaikaa, se olen minä itse, jos joku. </i></div><div><i><br /></i></div><div><i>Tätä tunteiden vuoristorataa on ajettu koko vuosi ja nyt on aika hypätä siitä pois. En vielä tiedä tulenko kirjoittamaan lopputalvena tänne mitään, mutta jokatapauksessa jossain muodossa palaan asiaan, kun Suomessa on jo kevät. </i></div>Willowhttp://www.blogger.com/profile/17046957546223753100noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-2342198991414164655.post-16006541168319782082010-11-29T12:59:00.003+02:002010-11-29T13:05:11.881+02:004. ICSI:n loppuraportti.<i>2 kypsää, 1 hedelmöittynyt, josta tuli vain fragmentoitunut läjä soluja. Lääkärin kanssa juttelun jälkeen katsomme, jaksanko yrittää keväällä vielä yhtä jälleen kerran eri metodeilla, vai siirrymmekö suoraan munasolujonoon. Epäilevät vahvasti mun munasoluissa olevan geenivirhettä, mikä ei näkynyt kromosomitesteissä. Biologi vähän sillä silmällä niitä mun munasoluja katseli. Jotenkin vaistosin tämän, mutta joskus on pakko vähän koittaa uskoa ihmeisiin. Ne vain tuntuvat tapahtuvan muille.</i><div><i><br /></i></div><div><i>Nyt pitää kuitenkin saada elää hetki. Aloitan vuoden mittaan jääneet urheiluharrastukset (karate ja juoksu) uudestaan. Tammikuussa lähden kevääseen asti Afrikan taivaan alle keräämään voimia ja tekemään sitä, mikä tuntuu sydämestä hyvältä. Säästöt ovat vihdoin kasassa. Nyt on elettävä hetki.</i></div><div><i><br /></i></div><div><i>Nukkumiseen sain väliaikaisen avun, jonka puramme tammikuun alussa ennen reissuani. </i></div>Willowhttp://www.blogger.com/profile/17046957546223753100noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2342198991414164655.post-47698690454607362032010-11-23T13:23:00.003+02:002010-11-23T13:33:15.255+02:00I feel like North Korea.<i>"Miksi tuo edes yrittää? Eikö se nää ettei se kannata?"</i><div><i><br /></i></div><div><i>Tuntuu, että tukehdun. Pelkään kipua ja punktiota ja sitä, että se on taas ihan turhaa. Perjantai lähestyy uhkaavasti, yhtä uhkaavasti, kuin ne kaksi isompaa rakkulaa, jotka kasvavat ja syrjäyttävät muut, eivätkä tahdo kuitenkaan edes hedelmöittyä ja lähteä jakaantumaan. Ahdistaa sekin, ettei varmaan ikinä tule olemaan hyviä uutisia kerrottavana kenellekään ja ihmiset pikkuhiljaa kaikkoavat ympäriltä katkeruuteni takia. </i></div>Willowhttp://www.blogger.com/profile/17046957546223753100noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2342198991414164655.post-27687026195461055302010-11-19T16:59:00.003+02:002010-11-19T17:05:30.670+02:00Laskuihin mukaan varpaatkin.<i>Ultra takana. En tajunnut edes jännittää moista saati pelätä ja turhaa se olisi ollutkin. Oikealla puolella oli 1 isompi rakkula ja 3 pienempää ja vasemmalla puolella 8!! Ennen on riittäny melkein yhden käden sormet ja nyt pitäis ottaa jo varpaitakin mukaan laskuihin. Mutta eipä sitä nyt ihan tässä vaiheessa vielä voi tietää mikä on tilanne sitten punktiossa, mutta suunta näyttää hyvältä. :) Maanantaina ultrataan lisää ja selviää punktioidaanko pe vai vasta seuraava ma. </i><div><i><br /></i></div><div><i>Tänään pistän vielä Pergoveristä, mutta huomenna kuvioihin tuleekin Gonal-f ja Cetrotide jarruksi. Noiden pistely tuntuukin helpolta, kun toinen on kynässä ja toinenkin jo puolivalmis. Jei. Pergoveris on kirvellyt jonkin verran, joten on huojentavaa, ettei tarvitsekaan sitä pistellä koko loppuaikaa. </i></div><div><i><br /></i></div><div><i>Menee kyllä ihan siivillä tämä hoito, lyhyt kaava tuntuu huomattavasti mukavammalta. </i></div>Willowhttp://www.blogger.com/profile/17046957546223753100noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2342198991414164655.post-74176664215152589092010-11-16T09:37:00.002+02:002010-11-16T09:40:56.606+02:00;)<i>Kp1 ja ultra pe klo 13. Huomenna alkaa Pergoveris. Jospa tämä kiukuttelukin laantuis pikkuhiljaa, eilen en kestänyt minkään sortin aistimuksia ja piti pyytää miestä sammuttamaan musiikkinsakin. Mulla oli jo korvatulpat päässä eri huoneessa, mutta tietyt äänet kuuluivat vielä. Tuli kyllä aika typerä olo, kun tuollaisestakin piti huomauttaa. Mutta helpottanee lähipäivien aikana, nytkin on jo parempi olo kuin eilen.</i><div><i><br /></i></div><div><i>Kohta vois selvitä kirjastoon ja kauppaan. </i></div>Willowhttp://www.blogger.com/profile/17046957546223753100noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2342198991414164655.post-7838291165556152032010-11-15T16:31:00.002+02:002010-11-15T16:41:02.279+02:00Gaaaah.<i>Kokeilen menkkojen alkamiseen bloggaamista. Eilen niitä jo odottelin, mutta nousevana trendinä on kyllä ollut tässä osoitteessa yli 30 päivän kiertoja jo hetken aikaa, joten ei kai ne nytkään voi alkaa aiemmin. Pms oli/on kyllä ihan hirveä, en ole hetkeen aikaan ollut näin kiukkuinen. Kipujakin on ollut, mutta ei vaan tule sitä ensimmäistä kiertopäivää. Enkä ole kuullut, että stressaamaalla voisi vuodon alkamista estää kokonaan. Puuh. Joten ei se auta kuin odottaa. Ei oo ikinä helppoo tädin kans. (Tämä asia taitaa kyllä nyt toistaa itseään. :E) Maltti ois taas kerran valttia, mutta eihän sitä ole, varsinkaan, jos kärsii vuosisadan pms-oireista.</i><div><i><br /></i></div><div><i>Kuukaudesta yksi viikko on enemmän tai vähemmän pms, yksi korkealiitoista ja 2 viikkoa sitten suht tasaista. Jei. Ihan ehkä joskus vaan haluisin vaihtaa sukupuoleni mieheksi, jotta olis vähän tasaisempaa. Varsinkin, kun hyvillä viikoilla saattaa ruveta jurppimaan se, että tilanne on kohta katollaan. Ja nyt odotellaan sitä hyvää viikkoa, joka alkaa ehkä (tai sitten hormonien takia ei) ensi viikolla.</i></div><div><i><br /></i></div><div><i>Unissa kyllä haaveet ja unelmat toteutuvat, vieläkun saataisiin siirrettyä se tosielämään. Ei meinaan huvittaisi millään herätä yömaailmasta, jossa kaikki kerrankin on mennyt hyvin. Se on liian harvinaista herkkua jalkeillaollessa.</i></div>Willowhttp://www.blogger.com/profile/17046957546223753100noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2342198991414164655.post-56154776408258832552010-11-07T21:29:00.002+02:002010-11-07T21:38:44.156+02:001. piikki<i>Ensimmäinen herättelypiikki meni puolisen tuntia sitten nahan läpi sen suuremmitta seremonioitta. Annos oli viidesosa aiemmasta, joten koko operaatio liuoksen tekemisineen oli todella kevyt. Mutta muuten olen aika uupunut jo aloittamaan koko hommaa. Miksei voisi vain raskautua ja sitten ihmetellä sitä? Mutta enhän minä osaa periksikään antaa, ennenkuin kaikki taistelut on käyty.</i>Willowhttp://www.blogger.com/profile/17046957546223753100noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2342198991414164655.post-67968845516610733662010-10-20T12:34:00.002+03:002010-10-20T12:36:45.879+03:00Aikataulun korjaus<i>Joop, väärinlaskuksihan se meni kuitenkin eli aloitankin Menopurin jo 7.11. Huu, sehän on ihan just! Onneksi aloin epäillä tuota aiempaa päivämäärää ja laskemaan kiertopäiviä (ja ennenkaikkea, jotain jäi päähänkin sieltä käynniltä, vaikka asiaa tuli paljon. :D) Näinollen kaikki siis aikaistuu viikolla eli punktioon päästään jo ilmeisesti marraskuun puolella! Wow. Julkisen jälkeen ei olekaan tottunut näin ripeään toimintaan. :D</i>Willowhttp://www.blogger.com/profile/17046957546223753100noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2342198991414164655.post-75482155222598998312010-10-19T18:07:00.004+03:002010-10-19T18:29:28.835+03:00Comeback.<i>Luonnehoroskooppien mukaan olen sinnikäs pyrkiessäni päämäärääni ja tämä näyttää pitävän paikkansa.</i><div><i><br /></i></div><div><i>Kävimme tänään yksityisellä lääkäriasemalla ja lupaavalta vaikuttaa. Kunhan nämä eilenalkaneet menkat tästä taas klaaraan, niin jo 14.11. aloittelen uutta hoitoa. Nyt mennään lyhyellä kaavalla ja aika lailla poikkeavalla tavalla muutenkin. Eli tuolloin 14. päivä alan pistämään menopuria 75 IUI munarakkuloita herättelemään. Viis päivää jatketaan sillä ja sitten odotellaan menkkoja alkavaksi. Kp 2 sitten aloitetaan Pergoveris, jossa on FSH-hormonia ja lisäksi LH-hormonia. Sumuttelut eli jarrut jätetään nyt tässä vaiheessa kokonaan pois, en vielä tiedä tulevatko ne sitten lähempänä punktiota hetkeksi estämään munasolujen liian aikainen irtoaminen. Punktio olisi alustavasti 7.12., toki saattaa heittoa olla suuntaan jos toiseen, kun ei tämäkään kroppa ihan kellontarkka ole. </i></div><div><i><br /></i></div><div><i>Mutta looking good again. :) Lisäksi olen menossa vyöhyketerapiaan marraskuun alusta ja akupunktiokin on mielessä! Lisäävät ainakin henkistä jaksamista ja auttavat ehkä nukkumisongelmissakin, jos eivät konkreettisesti hoitoa muuten auta. Tärkeää sekin. </i></div>Willowhttp://www.blogger.com/profile/17046957546223753100noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2342198991414164655.post-36307796279554869102010-10-06T13:32:00.002+03:002010-10-06T13:32:44.889+03:00Ei mtn.<i>Ei hedelmöittyneitä.</i><div><i><br /></i></div><div><i>Menen tauolle, en jaksa, en pysty. Hoidot loppu julkisella.</i></div>Willowhttp://www.blogger.com/profile/17046957546223753100noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-2342198991414164655.post-53862271605801707052010-10-05T15:47:00.003+03:002010-10-05T15:59:30.961+03:00Ja taas kerran punktio.<i>Meitä olikin aika lailla siellä punktiojonossa tänään ja me oltiin toiseksi viimeisiä. Jouduttiin siis odottelemaan aika lailla, vaikka nopsaan se odotusaika meni. Itse punktiokin meni nopsaan, vaikka hoitsu ensin yritti saada kanyyliä ihan väärään suoneen ja nyt sen suonen tienoilla ja pitkälle kumpaankin suuntaan on ihan älyttömän kipeä mustelma ja se pistoskohta on turvonnut. Mullahan on siinä siis pitkä leikkausarpi vuodelta 2004 ja hermotkin menee vähän omia uusia reittejään. Seuraavaksi se kokeili sitä suonta, joka aina ennen on ollut käytössä ja siihen se sitten meni, eikä yhtään kipuile. Suonet oli kyllä aika kadoksissa tällä kertaa, joten ei mikään ihme, ja siitäköhän johtuen myöskään lääkkeet ei humahtanu samalla lailla. Ei se nyt mikään ultrakipeä kokemus tälläkään kertaa ollut, mutta selkeästi erilainen kuin aiemmat. En pystynyt rentoutumaan samalla lailla kuin aiemmin ja piti ihan keskittyä, ettei unohda hengittämistä.</i><div><i><br /></i></div><div><i>Jälkeenpäin sitten torkuin jokusen hetken. Saldoksi saatiin komeat 6 munasolua (tulos, joka kyllä kalpeni verhontakaiselle 22 solulle..) ja ne siis vain vasemmalta puolelta, kun oikea oli kieltäytynyt yhteistyöstä kokonaan. </i></div><div><i><br /></i></div><div><i>Siirtopäiväksi tuli nyt sitten perjantai, kasvattelevat niitä nyt sitten vuorokauden pidempään, mikä onkin ihan hyvä. Yksi päivä jännitettävää vain enemmän, tietysti pelkään puhelimen soivan huomenna tai torstaina. Perjantaina muuten aloitan sitten luget jo aamulla ennen siirtoa. </i></div><div><i><br /></i></div><div><i>Nyt sohvalle makoilemaan, istuminen ei tee hyvää, vaikkei nyt juurikaan särje, ainakaan mahaa. (Rannetta kyllä siitä kanyylinyrityskohdasta.) Suukin on vielä ihan kuiva ja pölisevä särkylääkkeen takia. Pakkasessa onkin jätskiä odottamassa kuivasuista toipilasta. ;)</i></div>Willowhttp://www.blogger.com/profile/17046957546223753100noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2342198991414164655.post-5422369082540744922010-10-02T18:04:00.003+03:002010-10-02T18:11:06.456+03:00Too much information.<i>Ei elämä miten paljon suolisto on nyt ottanut pulttia tästä hoidosta. Ihan täynnä ilmaa joka kolo ja ei oo mukavaa. Epäilen helmikuisen mahataudin olleen sittenkin hormonien aikaansaamaa, sillä tämä on ihan samanlainen ja mulla ei yleensä ole mitään ongelmia mahan kanssa. Kuinkakohan kauan tätä nyt kestää, jos viimeksi alkoi vasta hoidon jälkeen ja kesti kolmisen viikkoa? Ei ärtynyttä suolistoa kyllä lue tuolla sivuoirelistalla, mutta kaikkea muuta mahdollista kyllä ja entäs näiden kaikkien yhteisvaikutukset? </i><div><i><br /></i></div><div><i>No, tänään viimeiset Menopurit ja sumutusta enää 4 kertaa! Kyllä tää tästä taas loppuu (mutta millä lopputuloksella?) Huomenna Pregnyl ja maanantaina aion nauttia siitä, ettei puhelin herätä kertaakaan päivän aikana! Aamullakin saa keskeytyksettä nukkua ohi seitsemän. Ja mennä ajoissa nukkumaan! Jee! (Oon joutunu pysyyn ylhäällä tuntia normaalia pidempään aikataulutuksen takia..) Kyllä se sitten siitä taas alkaa torstaina, jos siirtoon asti mennään, mutta nautitaan nyt pari aikataulutonta päivää välissä (poislukien se punktiopäivä..)</i></div>Willowhttp://www.blogger.com/profile/17046957546223753100noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2342198991414164655.post-92102250699295003122010-10-01T11:03:00.002+03:002010-10-01T12:05:03.220+03:00Ultrasaldo<i>Oon toisaalta pettynyt ja toisaalta tyytyväinen. Nimittäin oikealta puolelta ei löytynyt mitään (tai joku epämääräinen yks rakkula), mutta vasemmalta sensijaan viisi isoa ja muutama pieni. Pettynyt siihen, että oikeakin olisi voinut tuottaa saman saldon, mutta toisaalta tyytyväinen siihen, että vasen sitten pinnisteli oikein ennätyksen. Toivottavasti ovat nyt sitten kypsiä kanssa! Tiistaina alustavasti on punktio, ellei tänään tule puhelua jostain muusta päivästä.</i><div><i><br /></i></div><div><i>Yön juoksin vessassa ja unet jäivät puoleentoista tuntiin. Nyt koitan saada puuroa pysymään mahassa ja sen jälkeen koittamaan, jos saisi päiväunet torkutettua.</i></div>Willowhttp://www.blogger.com/profile/17046957546223753100noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2342198991414164655.post-42417763695852395402010-09-29T11:25:00.004+03:002010-09-29T11:39:01.096+03:00Tukalaa.<i>Ei tänne oikein mitään kuulu. Meinasin jo poistua koko päivitysruudustakin, kun ei jaksais sanoa mitään.</i><div><i><br /></i></div><div><i>Alamahassa alkaa olla vähän tukalaa. En muista, että aiemmin olisi ollut tämmöistä, mutta aika kultaa muistot tai jottain. Ehkä sitten vaan erilaisia tuntemuksia on nyt, joka kerta olen luullut jotain tuntevani. Ylihuominen ultra sitten paljastaa kasvaako siellä mitään ja punktiopäivä määräytyy.</i></div><div><i><br /></i></div><div><i>Kävin maanantaina toisen kerran juttelemassa ja nyt meni ihan kivasti. Puhuin kyllä paljon ja asian ohitsekin, mutta ne asiat vaan olivat sellaisia, jotka olivat odottaneet ulospääsyä jo jonkun aikaa. Verikokeessakin kävin aamulla ja hormoniarvot olivat ok, joten jatkoin 375 IUI:lla. Eilen ruiskun ja neulan välistä vuoti liuosta, muttakun en tiennyt paljonko oli mennyt hukkaan, niin eipä sille oikein mitään voinut. Jospa sitä meni tarpeeksi kuitenkin. Kieltäydyn stressaamasta asiasta tämän enempää. Sensijaan en ole kieltänyt itseltäni haaveita siitä, että mitä sitten, kun hoito onnistuu. Kai sitä saa kesävauvasta haaveilla? :P Tullaan sit rytinällä alas jos tullaan, mutta toivoakin on oltava.</i></div>Willowhttp://www.blogger.com/profile/17046957546223753100noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2342198991414164655.post-5844226878602467462010-09-25T11:12:00.002+03:002010-09-25T11:15:12.782+03:00Väsyttää.<i>Oon väsähtänyt tähän hoitorumbaan taas kerran. Kolmena iltana vasta pistänyt (kertaa kaksi) ja eilen olin jo tosi kypsänä koko piikittelyyn. Miksi ihmeessä lapsensaaminen on näin vaikeaa? Hetkellisiä hanskojen naulaaniskemisfiiliksiä on tullut yhä enemmän. Mutta eihän sitä osaisi antaa itselleen anteeksi, jos luovuttaisi. Eikä tässä vaiheessa kannattaisikaan. Muttakun väsyttää. Haluaisi vain hautautua jonnekin, missä ei olisi muita ihmisiä eikä mitään, minkä ajatellaan kuuluvan ihmisen elämään. Huoh.</i>Willowhttp://www.blogger.com/profile/17046957546223753100noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2342198991414164655.post-72807834616280863652010-09-22T14:20:00.002+03:002010-09-22T14:27:38.578+03:00Kunnon annokset.<i>Tuli taas ajastettavaksi yksi uusi toimenpide eli piikitys. Mun annos on 375 IUI ja kun yhdessä ampullissa on 75 IUI, ni niitä pitää sitten sekotella viis. Yhteen liuokseen voi sekoittaa max. 3 ampullia, joten voin valita pistänkö yhden ison annoksen (jolloin laitan 2 liuosta) vai 2 erässä. Mulle oikeastaan ihan sama, kun en sitä pistämistä pelkää, eikä se muutenkaan ahdista. Jotta tämmöistä askartelua nyt sitten luvassa iltaisin seuraavat pari viikkoa. Suprecur jatkuu samalla annoksella eli sitä ei nyt puoliteta, kuten aiemmin on tehty.</i><div><i><br /></i></div><div><i>Ainakin on järeet aseet. Kuulin riisuessani, kun hoitaja varmisteli tuota annosmäärää lääkäriltä, että Amerikassa pistävät joskus isompiakin annoksia, mutta sillä ei enää ole sanottavammin merkitystä. </i></div><div><i><br /></i></div><div><i>Ainiin ja ultrassa lekuri katteli, että varsinkin vasemmalla puolella on paljon pieniä rakkuloita, joten nyt sitten vaan niitä kasvattelemaan! :)</i></div>Willowhttp://www.blogger.com/profile/17046957546223753100noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2342198991414164655.post-66553894057193452122010-09-19T10:27:00.003+03:002010-09-19T10:34:16.568+03:00Luonnonkeinot.<i>Oon ollu tässä vähän jo tulisilla hiilillä, kun tätiä ei oo näkyny, vaikka noin normitilassa luultavasti torstaina ois pitäny jo saapua. Ehdin jo murehtia, että ehtiikö se keskiviikoksi edes saapua paikalle tätä menoa ja tänä aamuna otinkin miehen töistä kotiintullessa luonnonkeinot käyttöön ja näyttäisi siltä, että se auttoi. ;) Tädin kanssa ei kyllä ikinä pääse helpolla, joko se tulee, kun sitä ei kaipaa tai sittenkun kaipaa, niin eipä näy. </i><div><i><br /></i></div><div><i>Nenä tosiaan otti nokkiinsa sumuttelusta, as always, ja ihmettelen vähän miksei nuhaa mainita Suprecurin sivuoirelistalla. Vai onkohan se nenän limakalvojen ärtyminen sitten juurikin tätä?</i></div><div><i><br /></i></div><div><i>Eipä tässä. Nyt hyvillä mielin kohti keskiviikkoa. Ensimmäinen taistelu selätetty, eli menkat saatu alkavaksi ennen pistoshoitoa. Askel kerrallaan!</i></div>Willowhttp://www.blogger.com/profile/17046957546223753100noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2342198991414164655.post-26753059270845678922010-09-17T07:44:00.004+03:002010-09-17T07:52:50.968+03:00Uaaaagh.<i>Aika karsee olo heti aamusta. Ellen paremmin tietäis, niin luulisin olevani raskaana. Koko eilisen päivän mulla oli kamala nälkä koko ajan. Syömällä jotain kunnon ruokaa sain nälän pois ehkä tunniksi. Taisin syödä väärää ruokaa sitten ylipäänsä, kun koko ajan mahassa kurni. Tissit kipeilee ja nyt aamupalan jälkeen on huono olokin. Puuuh. Eilen meinasin nukahtaa pystyyn jo yhdeksän jälkeen, mutta yhteentoista asti piti väkisin valvoa, että sai sitten sumutettua. Kello soitti seitsemältä ja oon ihan kuutamolla, joten taidan mennä kirjan kanssa sohvalle, jos sais vaikka unta vielä. Ranteitakin särkee, mut ehkä erään myssyn virkkaamisella on tekemistä sen kanssa. Ainakin Suprecur pelittää, kun on kunnon sivuoireet. </i><div><i><br /></i></div><div><i>Kävin eilen siellä kätilöpsykolla ja en nyt tiiä aionko käydä vielä uudestaan vai en. Sieltä yritettiin ladata niitä kliseisiä, että jos ei ajattele asiaa, ni sit varmaan tärppää ja eräskin pariskunta oli vuosia yrittänyt ensimmäistä lasta ja nyt heillä onkin niitä neljä. Huoooh. Varmaan lohduttaa, kun miehelleni en siittiöitä saa taiottua lisää. Sain kyllä sanottua niihin takaisin. Ensimmäiset käynnit kyllä yleensä ovat vähän sellaisia tunnusteluja suuntaan ja toiseen, että katsotaan nyt vielä toinen kerta ainakin. (Ei se ollut lukenut edes meidän papereita läpi, että ei mikään ihme noille klisee-kommenteille.. Ois nyt edes senverran voinut..) Mutta heti en tosiaan lämmennyt tälle, vaikka toki arvostan, että olivat saaneet tämmöisen palvelun pystyyn!</i></div>Willowhttp://www.blogger.com/profile/17046957546223753100noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2342198991414164655.post-11005213167613539972010-09-14T08:54:00.003+03:002010-09-14T09:06:36.927+03:00Tilastotiede-epätoivoa.<i>Saatte luvan jo läppästä poskelle tästä hyvästä: tilastotieteilijä päässäni yrittää piipittää, että kun niin moni lapsettomuusblogilainen on plussannut (oikeasti jee!!), niin kohta alkaa olla se 80% täynnä ja mulla ei ole enää tilaa sinne. Eihän se nyt ihan noinkaan mene, muttaku. :D</i><div><i><br /></i></div><div><i>Suprecur on mennyt aika lungisti. Pieniä sivuoireita on ollut välillä, mitä aiemmissa hoidoissa ei eli uniongelmia, kuumia aaltoja (liittyy edelliseen), tissikipua ja alavatsasärkyä. Ne ovat, kuten aiemminkin mainitsin, kuitenkin positiivisia juttuja. Lisää positiivisia asioita on se, että Suprecur tuntuu ärsyttävän nenää vähemmän kuin Synarela, se on helpompi annostella ja en ole vielä saanut nuhaa/flunssaa, minkä molemmissa aiemmissa hoidoissa olen onnistunut kalastamaan. Jee sillekin siis!</i></div><div><i><br /></i></div><div><i>Kaikenkaikkiaan tämä on lähtenyt tosi positiivisesti liikkeelle ja pessimisti pelkää, että missähän vaiheessa tämä sitten kosahtaa. Päästiin heti ekasta kerrasta tähän hoitorumbaan, sain ajan psykologille, hormonilääkemuutokset ovat tuntuneet toistaiseksi positiiviselta. Suorastaan pelottavan hyvin mennyt nyt.</i></div><div><i><br /></i></div><div><i>Välillä iskee kyllä flashbackeja aiemmista hoidoista, tai lähinnä niiden epäonnistumisten tuskista. Pitäis nyt koittaa unohtaa ne ja ajatella, että tämä on nyt taas eri hoito ja vanhoilla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa. </i></div>Willowhttp://www.blogger.com/profile/17046957546223753100noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2342198991414164655.post-50292386491768619802010-09-10T09:21:00.002+03:002010-09-10T09:26:37.769+03:00Kolmas päivä<span style="font-style:italic;">Kolmas päivä Suprecuria alkoi osaltani jo seitsemältä. Klo seitsemän herätyksiä tulee nyt sitten olemaan seuraavat 4 viikkoa ja jos siirtoon asti päästään, niin vielä jokunen lisää. Eipä siinä, jos sais nopsasti heti yhdentoista jälkeen unta, muttakun ei saa.<br /><br />Tällä kertaa on ollut sivuoireitakin. Alavatsaa vihloo ja tissejä särkee. Nuo uniongelmat ja vastaavat on myöskin sivuoirelistalla, mutta mulla on niitä muutenkin, joten en osaa sanoa mikä johtuu mistäkin. <br /><br />Hölmöä, mut tuntuu kivalta, kun on jotain oireita. :D Lääkkeet, kaikenlaiset, vaikuttaa mulla yleensä tosi huonosti ja näinollen niitä sivuoireitakaan ei yleensä juuri ole. Nytkun niitä on edes vähän, niin tuntuu, että lääkekin vaikuttaa paremmin. Jee! Vaikka ei mulla ikinä ole tässä vaiheessa tainnut olla ongelmia lääkkeen vaikuttamisen suhteen.<br /><br />Huomenna leikin pingviiniä kummipojan synttäreillä. Jee!</span>Willowhttp://www.blogger.com/profile/17046957546223753100noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2342198991414164655.post-32405090665805351382010-09-08T12:41:00.005+03:002010-09-08T13:23:48.781+03:00Kassillinen hormoneja 4,50€<span style="font-style:italic;">Terveisiä taas hoidon ensikäynniltä Naistenklinikalta. Käynti meni hyvin ja tuli ihan hyvä mieli muutenkin hoidon suhteen. Olivat kuulemma professoria myöten ihmetelleet, miksi en muni kunnolla ja vastausta vaille olivat jääneet. Eli periaatteessa edelleen minussa ei ole mitään fyysistä eikä hormonaalista vikaa, mutta jossain vain mättää silti. Sain myös psykologiajan Kätilöopistolle, jossa siis ottaa vastaa kätilö/psykologi näiden asioiden tiimoilta. Jee! Ja tästä tulee vain normi poliklinikkamaksu n. 27 euroa. Se aika on ensi viikon torstaina. (Äitiyspolilla, what a pain..)<br /><br />Hormonit vaihtuivat alkuosastaan kokonaan. Synarelaan ei oikein olla luotettu enää annosteluongelmiensa takia, joten sumute vaihdettiin Suprecuriin. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että sumuttelua tapahtuukin aiemman kahden sijaan kolme kertaa vuorokaudessa 8 tunnin välein. Tämä aiheuttaa ärtymystä huonon nukkumiseni takia (unet jää väkisinkin 7 h/yö), mutta toisaalta olen kyllä iloinen siitä, että saan useammin tehdä jotain tämän hoidon eteen. Kuulostaa ehkä hölmöltä, mutta nämä asiat ovat pienestä kiinni. :D<br /><br />Pistoshormoni on sitten tosiaan Menopur ja sen ohjeet saan 2 viikon kuluttua. Menopurissa on Puregoniin verrattuna vielä toista hormonia, jonka pitäisi vaikuttaa munasolujen kypsymiseen ja juurihan se on ollut ongelmana.<br /><br />Sitten vielä Pregnyl. Näistä kolmesta maksoin yhteensä 4,50 euroa lääkekaton ylittyessä jo tammikuussa. Lugesteronit jätin vielä apteekkiin, eihän niitä viimeksikään tarvittu..</span>Willowhttp://www.blogger.com/profile/17046957546223753100noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2342198991414164655.post-74843963958931822402010-09-05T15:51:00.003+03:002010-09-05T16:17:41.598+03:00Kiitos.<span style="font-style:italic;"><a href="http://tuuli-lapsi.blogspot.com/">Näkymättömän lapsen Tuuli</a> antoi tämmöisen tunnustuksen:<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8_98co9a1Z46dlQ3kFiZ1vHdEnZLArKg2V9vV9ou5SAEZ1D1t4uyFYHpuQHAXfhs2omJzKdzXaEWoBdThXKwrKfv3sSsbbClv7GWaS2O1Nj10V3SLSB5Cg3Ij8tltiuyHxI5egPxda_4/s1600/beautifulblogger.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 200px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8_98co9a1Z46dlQ3kFiZ1vHdEnZLArKg2V9vV9ou5SAEZ1D1t4uyFYHpuQHAXfhs2omJzKdzXaEWoBdThXKwrKfv3sSsbbClv7GWaS2O1Nj10V3SLSB5Cg3Ij8tltiuyHxI5egPxda_4/s320/beautifulblogger.jpg" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5513411766581850178" /></a><br /><br />Kiitos siitä! :) Sääntöihin kuuluu antaa tämä eteenpäin 7 muulle ja kertoa 7 asiaa itsestään.<br /><br />1. <a href="http://fatfarmi.blogspot.com/">FatFarmin</a> upeat naiset, tarviiko tätä edes perustella enempää! :)<br />2. <a href="http://villainkeri.blogspot.com/">Villa Inkerin</a> Merjan upeita kuvia on aina kiva katsella. <br />3. <a href="http://porvarillaonvaraa.blogspot.com/">Porvarilla on varaa</a> Annelle on annettava tunnustus ihanasta tyylitajuttomuudesta. <br />4. <a href="http://vakitukko.blogspot.com/">Väkitukko</a>-Marille on pakko antaa tunnustus avoimuudesta ja reippaudesta.<br />5. Parhaat ideat löytyy <a href="http://hupsistarallaa.blogspot.com/">Hupsistarallaa</a>-norsikselta!<br /><br />2 viimeistä jätän kaikille tunnustusta tarvitseville.<br /><br /><br />Ja ne mun jutut:<br /><br />1. En ole kotoisin maalta enkä kaupungista, vaan metsästä.<br />2. Osa sydämestäni on Afrikassa.<br />3. Sammakot yhdistetään aina minuun. Olen luultavasti saanut tämän sammakkoinnostukseni jo Kätilöopistolta vuonna 1976, kun sain syntymälahjakseni suuren sammakon.<br />4. Kettu vahtii tekemisiäni nilkassani, tosin välillä vähän heikolla menestyksellä.<br />5. Olen huono puhumaan puhelimessa, mutta onnekseni nykyään on olemassa tekstiviestit ja sähköpostit, etanapostia unohtamatta.<br />6. En ole syönyt lihaa yli 10 vuoteen energiataloudellisista syistä.<br />7. Kotoani löytyy sammakkolampi, sademetsä ja aavikko ja niihin asukkaat. </span>Willowhttp://www.blogger.com/profile/17046957546223753100noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-2342198991414164655.post-39541879015195448222010-09-02T10:49:00.002+03:002010-09-02T10:51:38.057+03:00Antipositiivisuutta.<span style="font-style:italic;">Ei auttanu positiivisuuslainaamo. Vielä vajaa viikko olis odoteltavaa Synarelaan, mutta epätoivo on iskenyt jo tässä vaiheessa.<br /><br />Ehkä on parempi etten sano mitään, senverran nollaolo menossa.</span>Willowhttp://www.blogger.com/profile/17046957546223753100noreply@blogger.com2