Vanhat fiilikset masennuksen ajoilta ovat hieman palanneet takaisin. Johtunee ehkä työtilanteesta, joka näyttää masentavan aika lailla. Epäreilu kiukku onnistuneita kohtaan nostelee päätään. Auts.
Tosin tilanne versonkasvatuksessa on hieman eri, jo n. 2 viikon kuluttua soittelen Naistenklinikalle ja hormonihoidot alkavat marraskuulla! Tässä vaiheessa alan olla taas todella malttamaton, haluaisin sen muksun jo itseasiassa uloskin itsestäni samantein. (Kunhan se nyt ensin saataisiin sinne sisälle..) Maltti on ns. lopussa tän asian suhteen. Johan tässä asiassa on tullut odoteltua niin monta vuotta (10 itseasiassa), että näköjään tämä tuleva vuosi on jo liikaa. Itseasiassa yksi ammu ojassa on tuo mahdoton työtilanne; haluaisin jo päästä sieltä pois ja viettämään toisenlaista arkea, jonka tahdin määrää joku pieni henkilö. Kesään asti pitäisi jaksaa sinnitellä, jos kaikki menee hyvin.. Tällä hetkellä en tiedä miten siitä selviän.
Jos lähtisi katsomaan sitä työpaikkaansa ja sähköpostejansa taas.
