Kipuja.

Mulla on ollut kovia kipuja keskiviikosta lähtien. Vuotoa ei ole ollut nimeksikään. 600mg Burana on ollut kaveri tiistaista lähtien, ensin nielutulehduksen takia ja nyt sitten tämän muun kipuilun. Jee.

Aamulla herätessä ahdistaa. Aiheita siihen on monia, mutta yksi niistä on vaivannut jo ties kuinka kauan; inhoan palata unimaailmasta karuun todellisuuteen. Siihen ei auta viikonloppu, jolloin voisi maata vielä peiton alla toipumassa (-> ahdistaa lisää, kun aikaa ajatella), eikä työaamu, jolloin pitäis olla pian jo menossa töihin, eikä saa käsitellä yön tapahtumia rauhassa. Kumpikaan keino ei siis auta. Hjelp. Mitähän tässä pitäisi tehdä? Ajattelin ruveta kirjoittamaan unia ylös heti herättyäni. Löysin vanhan unipäiväkirjani, johon en ollut kirjannut kuin 2 unta vuodelta 2003. Katsotaan jaksanko jatkaa sitä.

Ei sitten.

En osaa vielä purkaa mitään ulos. Mutta toiselle kierrokselle suorin vartaloin, joka toivon mukaan koittaa maaliskuun lopusta huhtikuuhun. Toivon mukaan siksi, että meille on jo tehty yksi hoito (vaikkei mitään pakkaseen mennytkään) ja joku neuvosto sitten päättää onko meille tilaa sillä kierroksella vai siirtyykö taas. Tässä ei oo mitään toivoa koko hommassa. Mihinkään ei uskalla luottaa, koska aina on olemassa joku asia, joka voi mennä pieleen. Enkä puhu pelkästään lopputuloksesta.