Ehkä se siirto olikin ihan jees..

Olin tänään pitkästä aikaa töissä. Teen osapäiväistä hommaa hetken aikaa, koska oon sairastellu niin paljon. Mutta töihinpaluun ansioista tuli sitten puhuttua astetta enemmän tänään ja kävin vielä viemässä läppärin tuohon kaupunginrajan toiselle puolelle. Tuloksena mahtava viskibasso.

Olo on sen verran kipeä vielä, että huomasin ajattelevani hoidon siirtymisen olevan vain hyvä asia. Oon sairastellu helmikuun alusta lähtien ja olo on sen mukainen. Fyysinen kunto kadoksissa, paino hukassa ja ääntäkään ei enää lähde. En olisi ehkä ehtinyt saada itseäni tarpeeksi kuntoon, jos hoidot olisivatkin alkaneet nyt. Nyt on sensijaan hyvää aikaa saada itsensä kuntoon ja kasvattaa onnistumismahdollisuuksia. Pitää varmaan käydä rautatabletteja ostamassa, kun veri on mulla muutenkin huonoa ja nyt varmaan vielä huonommassa hapessa. Harmi, kun ei oo otettu mitään verikokeita tässä sairastelun aikana. Mulla on kyllä lupa vetää rautaa aina tarvittaessa, joten nyt lienee oikea hetki siihen.

Noh, hiljainen ilta tiedossa. Ei viitsi kuluttaa ääntä puhki. Kerrankin näin. :D

Unet

Unet paljastivat taas ovulaation. Hee. Ne menevät aina ihan villeiksi tässä vaiheessa ja tokihan sitä pitää käyttää sitten hyväksi, vaikka ei tässä mitään ihmeitä odotella. Ihmeet tapahtuu muille kuin mulle.

On taas ollu sellaisia tunteita, että tekis mieli potkia seiniä, hakata nyrkillä ihan mitä vaan, mikä vois helpottaa. On niin turhauttavaa, kun ei voi tehdä näille asioille yhtään mitään. Nyt on vielä odotettavakin taas kerran lisää. Ei ole päässyt karateenkaan purkamaan oloja, kun olen ollut vain kipeänä koko ajan. Puuh.

Peitonheiluttelukin menettänyt makunsa, kun ei sillä saakaan sitä mitä on vailla. Varsinkaan, jos ei ole edes ovisaika lähettyvillä. Tuntuu, että sekin on pettänyt mut. Mitäs hemmettiä, ei tällä saakaan lapsia? Tämä lapsettomuus vaikuttaa niin moneen asiaan. Sitten alitajunta himoitsee miestä, joka on todistetusti saanut lapsen aikaan ja on muutenkin miehekäs.

Mutta, painoa olen saanut hilattua kilon verran ylöspäin! Huraa sille! Kohta en ole enää alipainon puolella.

Aikataulua

Punktio on suunnitteilla viikolle 20. Tähän kiertoon ei siis päästy mukaan, mutta huhtikuulla sitten. 2½ kuukautta. Tuntuu taas pitkältä ajalta ja toisaalta olo on pettynyt, mutta tietääpähän aikataulua. Se aina helpottaa vähän.

Ensimmäisen hoitokerran jälkeiset sairastamiset on kyllä vieny voimia tehokkaasti. Nielutulehdus, 2 viikon mahatauti ja nyt vielä flunssa. Välissä muutama suunnilleen terve päivä. Paino tippunut liian alas ja nyt pitäisi koittaa etsiä ruokahalu takaisin, kasvattaa mahalaukkua ja kerätä ne kilot takaisin.

Odottelu jatkuu! (Forever?)

Hiljaiseloa

Olen vähän tarkoituksellakin pitänyt hiljaiseloa tällä osastolla, että pää sai vähän tuulettua.

Tänään kuitenkin koitti hetki, jolloin ilmoitin meidät taas Naikkarille ja ensi viikolla ilmoittavat mahdutaanko tähän kiertoon mukaan. Eli tällä erää ensimmäinen jännitys ja odotus alkaa jo tässä vaiheessa!

Nyt jännittää taas. Tietää mitä on tulossa ja miettii, että miten sen kaiken taas jaksaa. Toisaalta helpottaa kyllä se, että ensimmäinen kerta on jo koettu ja toimenpiteet eivät enää ole uusia ja tuntemattomia.

Lähtisikö nyt verso kasvamaan?