Univaikeuksia.

Maanantaina aloitettiin taas kerran Synarela ja samalla myös nukkumiseen tarkoitetun lääkkeen tiputus. Mun olis pitänyt viikon verran käyttää sitä pienimmällä annoksella, mutta mulla ei ollut kuin 4 kappaletta niitä pieniä jäljellä ja en jaksanut pyytää reseptiä tai edes ylipäänsä hakea niitä lisää. Nyt sitten on ensimmäinen yö kokonaan ilman ja täytyy sanoa, että ei kovin hyvin mene. Osasin kyllä odottaa sitä ja en ota siitä nyt stressiä, mutta eihän tämä kivaa ole. Muutaman tunnin olen kyllä saanut nukuttua, mutta miehen tultua nukkumaan (eli pyörimään) heräsin ihan liikaa ja nyt olen ollut jo kolmisen tuntia hereillä. Vajaa tunti sitten nousin ylös kokonaan ja tulin ottamaan valeriaanaa sekä vähän syömään jotain ja kohta menen pikku lukuvalon kanssa takaisin sänkyyn. Tällä hetkellä kyllä ei väsytä tipan vertaa.

Ongelmana mulla onkin aina ollut se, että en yleensä tunne väsymystä. Jos mun pitäis mennä nukkumaan silloin, kun alkaa väsyttämään (niinkuin unikoulussa ohjeistavat), niin olisin tässä luultavasti vielä aamullakin. Ja vaikka väsyttäisikin, niin sänkyyn mennessä viimeisetkin väsymyksen rippeet katoavat kuin tuhka tuuleen.

Synarelakin tietysti saattaa aiheuttaa uniongelmia. Koitan nyt vain olla stressaamatta tästä nukkumattomuudesta, jos se unikin sitten tajuaisi ihan luonnollisesti tulla. Hoidon toivotun lopputuloksen toivon myös väsyttävän sen verran, että ei tarvitsisi enää valvoa. Ja jos hoito ei tuo tulosta, otan nuo lääkkeet hetkeksi takaisin käyttöön, oli miten oli.

Muista elämän kuvioista sen verran, että irtisanouduin töistä! Nyt vasta viikon jälkeen alan tajuta, että loppu koittaa joku päivä ja enää ei tarvitse stressata mistään. 14.5. on viimeinen työpäivä. Toivottavasti kroppa kestää nuo viimeiset viikot, en nimittäin ole omalla osastollani (sen takia tässä vähän niinkuin lähdinkin) ja tuon toisen osaston homma jumittaa selän, hartiat ja niskan tosi tehokkaasti.

Ehkä menen nyt lukemaan peiton alle. Tässä ehtisi vielä kolmisen tuntia nukkua ennenkuin pitää herätä nenän sumutteluun. (Sekin vielä...)

Aikataulut.

Yllättäen jo eilen soi puhelin, josta minulle kerrottiin uudet aikataulut. Jee. Helpotti.

• 19.4. alkaa Synarela.
• 5.5. pistoslääkitys (en vielä tiedä mitä, mutta Puregonia luultavasti).
• 10.5. labra hormoniarvojen tsekkaukseen.
• 14.5. ultra ja punktioajankohdan määritys.
• vko 20 punktio.

Olen ollut huolissani painostani, joka on sairastelujen takia ollut alipainon puolella jo pitkään. Onneksi eilinen lääkäri sai minut unohtamaan painosta stressaamisen ja koittamaan keskittyä nyt positiivisiin asioihin. Se on vähän vaikeata välillä, kun muistaa miten pieleen ensimmäinen hoito meni. Monestihan ensimmäinen kierros on käytännössä kuitenkin harjoituskierros, vaikka tokihan siinäkin on mahdollisuus onnistua. Ja miehelle on nyt syötetty kalanmaksaöljyä ja vitamiineja, jos ne edes vähän auttaisivat.

Nokka kohti kevättä!

Round two.

Ensi viikolla saadaan aikataulut uuteen hoitoon. Jee. Vähemmän jee on se, että tulin taas kerran kipeäksi. Painoa en ole saanut nostettua Nyhjää tyhjästä ongelma-laitoksen aiheuttaman huonovointisuuden takia. Mitään ei edes tee mieli, saati, että jotain sais kunnolla alas pahoinvoinnin iskettyä. (Ei kannata edes kuvitella mitään!)

Muuten lähden kyllä positiivisella mielellä tähän juttuun. Vielä kun pysyisi edes jotenkin terveenä.

Viime viikolla tuli katseltua ihan vääränlaista ohjelmaa: dokumentti kehoihimme kertyneistä myrkyistä. Iskipä sellainen maailmantuska, ettei vähemmästä väliä. Muutanko johonkin kuplaan asumaan?

Onneksi yksi ihana ihminen on tullut taas takaisin elämääni. Ja toiselta suunnalta sain kuulla iloisia vauvauutisia. Onneksi ovat ystävät, uudet ja vanhat, vähäiset määrältään, mutta sitäkin tärkeämmät.