Joulu.

Joulu on mennyt anopin luona Joensuussa. On syöty ja otettu villiintyneitä valokuvia itsestämme ja karvaeläimistä.

Synarela ei ole aiheuttanut mitään muuta kuin, sen minulle tietysti tutuimman, unettomuuden. Ei onneksi hirmu pahana, heräilen vaan tiuhaan yöllä, kun normaalisti en ole nyt vuoden aikana hirveästi heräillyt. Olisihan se pitänyt arvata, että tämä oire on se, joka iskee jokatapauksessa. En tiedä onko se tämä hormoni vai mikä, mutta ajatukset eivät oikeastaan hirveästi minkään muun asian ympärillä pyöri. Maltti on kadonnut myös jonnekin metsän siimekseen.

Synarela

Synarelan sumuttelun aloitin maanantai-iltana, mutta en onneksi ainakaan vielä ole huomannut mitään fyysistä oiretta. Psyykkisellä puolella.. maanantaina vielä taisteli tunteet keskenään aika lailla, nyt olo on jotenkin rauhoittunut. Tasainen olo on kyllä kaikin puolin nyt. Olen saanut positiivista kannustusta, kun oma mieli on alkanut pelätä. Tämä on vain aika raskasta näin pimeimpään aikaan vuodesta. Toisaalta ehkä ihan hyvä, että on tämä pimeä talvi, koska keväällä taas kuitenkin hormonit hyrrää ja käyn niin kierroksilla, että en osaisi ottaa edes ihan näinkään lungisti asioita. Nyt kuitenkin lähdetään ihan hyvillä mielin kohta uutta vuotta 2010.

Huomenna..

..alkaa sumuttelu ja oman hormonitoiminnan pysäytys. Kaikenlaista oloa on nyt ollut viime päivinä, sekä hyviä että huonoja. Ajatuksia, joista pitäisi päästä eroon, kun niistä ei ole kuin pahaa mieltä itselle. Maltti olisi valttia, mutta itselläni sitä ei kauheasti ole.

Vähän inhottavasti nyt menee joulun ajalle nämä hormonihommat. Tammikuun 5. alkaa pistoshoidot ja sille päivälle on sitten jo äiti pyytänyt yökylään. Ei tuntunut ymmärtävän, että kun mä joudun aloittamaan itseni pistelyn silloin, niin se olisi kiva tehdä omassa rauhassa omassa kodissa. Mutta tuo nyt ei ole ainoa asia, jota hän ei ymmärrä. Onpa kiva sitten siellä vetäytyä piikityshommiin, joka on vielä vierasta itsellekin, kesken kaiken, varsinkin kun sukulaisia tunkee tuvan täyteen. Ei ole oikein sellainen asia, josta haluaisi huudella. Mikä siinä nyt oli niin vaikeaa, kun ilmoitin, että paras viikonloppu olisi 16.-17.1. Ei ollut taas äidillä malttia odotella meille sopivaa hetkeä. Mistä lienee malttini periytynyt?

Aikoja

Tänään vihdoin aukeni aikataulut. Tuomaanpäivänä 21.12. alkaa tämä show. Aloitetaan sumuttelusta, ja siitä siirrytään piikkeihin. Viikolle kolme on sitten ajoitettu punktio. Nyt sitten pidetään huolta terveydestä, kunnosta ja koitetaan pysyä henkisestikin kunnossa. Jälkimmäisin tuottaa nyt pieniä vaikeuksia, saa nähdä onko perjantain lääkäristä jotain apua tähän. En halua tämän jäävän työn alle.

Kontrollifriikki?

Onpa nyt ahdistanut ihan huolella viime aikoina. Täysi kontrolli on se, mitä haluaisin ja ahdistun, jos asiat eivät menekään niin. En tajua mistä tuo kontrollin menetyksen ahdistus on iskenyt, mutta haluaisin nyt oppia hieman relaamaan siinä asiassa. En tunne oloani mitenkään turvalliseksi tai hyväksi esim. humalassa olevien ihmisten kanssa. Se suorastaan ahdistaa, mutta sitä samaa rentoutta haluaisin nyt oppia. Okei, ehkä se monen vuoden masennus- ja psykoosilääkityksen aiheuttama sekavuus yrittää nyt tasapainottua tällä kontrollifriikkiydellä.

Ahdistaa, että siitä hoidosta tai sen aikatauluista ei ole kuulunut mitään, vaikka jo tiistaina soitin sinne. Kaiken piti olla jo selvää ja mun piti saada niitä aikoja jo sillä soittokerralla, mutta kun aikataulu heitti liian aikaiseen, niin piti kuulemma kysyä ylilääkäriltä ja nythän sitä soittoa ei sitten ole kuulunut. Viimeksi korostin sitä, että pitää soittaa mun työnumeroon, koska kännystä ei saa silloin kiinni, mutta nyt olenkin saikulla ja känny on se tavoituspuhelin. Sanoin kyllä, että jos työnumerossa sanotaan, että en ole siellä, niin soittakaa kännyyn, mutta tää tuntuu nyt olevan järjettömän vaikea asia.

Mulla ei ole hyvä olla itseni kanssa nyt muutenkaan. Ei kukaan kysy mitä kuuluu, haluaisitko nähdä tai ylipäänsä laita mitään viestiä! Tätähän se on ollut jo 33 vuotta, mutta en ole päässyt sinuiksi senkään kanssa. Välillä ei jaksa välittää, mutta nyt huonona hetkenä sekin lisää epäreiluuden tunnetta.

Ehkä tuo kontrollintarve on nyt yksi syy miksi olen sairaslomalla. Töissä tilanne ei todellakaan ollut kontrollissa ja päässä alkoi humista. Vanha kaveriahdistus kiertelee mahassa. Katsotaan miten tämä nyt etenee, perjantaina mulla on oman työterv.lääkärin aika. Tilanne töissä on ollut kaoottinen henkilökunnan keskuudessakin jo pitkään.