Huomenna..

..alkaa sumuttelu ja oman hormonitoiminnan pysäytys. Kaikenlaista oloa on nyt ollut viime päivinä, sekä hyviä että huonoja. Ajatuksia, joista pitäisi päästä eroon, kun niistä ei ole kuin pahaa mieltä itselle. Maltti olisi valttia, mutta itselläni sitä ei kauheasti ole.

Vähän inhottavasti nyt menee joulun ajalle nämä hormonihommat. Tammikuun 5. alkaa pistoshoidot ja sille päivälle on sitten jo äiti pyytänyt yökylään. Ei tuntunut ymmärtävän, että kun mä joudun aloittamaan itseni pistelyn silloin, niin se olisi kiva tehdä omassa rauhassa omassa kodissa. Mutta tuo nyt ei ole ainoa asia, jota hän ei ymmärrä. Onpa kiva sitten siellä vetäytyä piikityshommiin, joka on vielä vierasta itsellekin, kesken kaiken, varsinkin kun sukulaisia tunkee tuvan täyteen. Ei ole oikein sellainen asia, josta haluaisi huudella. Mikä siinä nyt oli niin vaikeaa, kun ilmoitin, että paras viikonloppu olisi 16.-17.1. Ei ollut taas äidillä malttia odotella meille sopivaa hetkeä. Mistä lienee malttini periytynyt?