Synarela ei ole aiheuttanut mitään muuta kuin, sen minulle tietysti tutuimman, unettomuuden. Ei onneksi hirmu pahana, heräilen vaan tiuhaan yöllä, kun normaalisti en ole nyt vuoden aikana hirveästi heräillyt. Olisihan se pitänyt arvata, että tämä oire on se, joka iskee jokatapauksessa. En tiedä onko se tämä hormoni vai mikä, mutta ajatukset eivät oikeastaan hirveästi minkään muun asian ympärillä pyöri. Maltti on kadonnut myös jonnekin metsän siimekseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti