Suprecur on mennyt aika lungisti. Pieniä sivuoireita on ollut välillä, mitä aiemmissa hoidoissa ei eli uniongelmia, kuumia aaltoja (liittyy edelliseen), tissikipua ja alavatsasärkyä. Ne ovat, kuten aiemminkin mainitsin, kuitenkin positiivisia juttuja. Lisää positiivisia asioita on se, että Suprecur tuntuu ärsyttävän nenää vähemmän kuin Synarela, se on helpompi annostella ja en ole vielä saanut nuhaa/flunssaa, minkä molemmissa aiemmissa hoidoissa olen onnistunut kalastamaan. Jee sillekin siis!
Kaikenkaikkiaan tämä on lähtenyt tosi positiivisesti liikkeelle ja pessimisti pelkää, että missähän vaiheessa tämä sitten kosahtaa. Päästiin heti ekasta kerrasta tähän hoitorumbaan, sain ajan psykologille, hormonilääkemuutokset ovat tuntuneet toistaiseksi positiiviselta. Suorastaan pelottavan hyvin mennyt nyt.
Välillä iskee kyllä flashbackeja aiemmista hoidoista, tai lähinnä niiden epäonnistumisten tuskista. Pitäis nyt koittaa unohtaa ne ja ajatella, että tämä on nyt taas eri hoito ja vanhoilla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa.
1 kommentti:
Joo, kummallista, miten koetetaan aina etukäteen päättää, miten hoitorupeama onnistuu :-). Pessimismin takana on varmasti halu suojella itseään pettymyksiltä, mutta oma olo olisi mukavampi jos olisi vähän aurinkoisempi asenne. Sitä on vain niin vaikea itselleen kehittää, kun takana on pettymuksiä. Ollaan joka tapauksessa kyllä aika sissejä, kun jaksetaan rämpiä näissä soissa. Ehkä opitaan jotakin arvokastakin tulevaisuuden varalle!
Lähetä kommentti