sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Lääkärissä.

Torstaina käytiin yhdessä siellä hormonilääkärillä. Reissussa ei oikein mitään uutta selvinnyt, osasin jo IVF-hoidon kuviot, mutta nyt on nimet paperissa, että annamme luvan käyttää sukusolujamme tähän hoitoon jne. Odotin, että olisin saanut hormonireseptejä jo mukaan, mutta en saanutkaan. Pitänee soitella sinne ja varmistella miten niiden kanssa nyt on. Marraskuussa olisi sitten menkkojen alettua tarkoitus aloittaa sumuttelut. Siihenhän ei lopulta olekaan enää hirmu pitkä aika! Reissuunkaan ei ole enää kuin 6 viikkoa!

Mies vähän kriiseili edellisenä iltana tästä lapsenhankinnasta, mutta saatiin juteltua asiasta ja asiat selkenivät sielläkin päässä. Tai ainakin tuntuivat helpottavan. Kyllähän sitä itsekin välillä ahdistuu, mutta ohitse ne tunteet menevät. Enemmän ihmettelisin, jos mitään tunteita ei tähän asiaan liittyisi. Ei nää oo mitään helppoja juttuja.

Tiedän olevani herkkä tässä asiassa, mutta tuntuu kyllä pahalta, kun saa joskus kuulla joistain asioista, että et voi sitä ymmärtää, kun olet lapseton. Äidiltänikin olen saanut kuulla kommentin, että sen voi ymmärtää vasta, kun on itsellä lapsia. Mikä tekee siitä lapsesta semmoisen, että vasta sen saatuaan voi ymmärtää tiettyjä asioita? Ei se lapsi mitään salatiedettä kuitenkaan ole, joka aukenee vasta, kun oma on sylissä. Jotkut ihmiset osaavat kyllä ajatellakin.