Ongelmana mulla onkin aina ollut se, että en yleensä tunne väsymystä. Jos mun pitäis mennä nukkumaan silloin, kun alkaa väsyttämään (niinkuin unikoulussa ohjeistavat), niin olisin tässä luultavasti vielä aamullakin. Ja vaikka väsyttäisikin, niin sänkyyn mennessä viimeisetkin väsymyksen rippeet katoavat kuin tuhka tuuleen.
Synarelakin tietysti saattaa aiheuttaa uniongelmia. Koitan nyt vain olla stressaamatta tästä nukkumattomuudesta, jos se unikin sitten tajuaisi ihan luonnollisesti tulla. Hoidon toivotun lopputuloksen toivon myös väsyttävän sen verran, että ei tarvitsisi enää valvoa. Ja jos hoito ei tuo tulosta, otan nuo lääkkeet hetkeksi takaisin käyttöön, oli miten oli.
Muista elämän kuvioista sen verran, että irtisanouduin töistä! Nyt vasta viikon jälkeen alan tajuta, että loppu koittaa joku päivä ja enää ei tarvitse stressata mistään. 14.5. on viimeinen työpäivä. Toivottavasti kroppa kestää nuo viimeiset viikot, en nimittäin ole omalla osastollani (sen takia tässä vähän niinkuin lähdinkin) ja tuon toisen osaston homma jumittaa selän, hartiat ja niskan tosi tehokkaasti.
Ehkä menen nyt lukemaan peiton alle. Tässä ehtisi vielä kolmisen tuntia nukkua ennenkuin pitää herätä nenän sumutteluun. (Sekin vielä...)