Laskuihin mukaan varpaatkin.

Ultra takana. En tajunnut edes jännittää moista saati pelätä ja turhaa se olisi ollutkin. Oikealla puolella oli 1 isompi rakkula ja 3 pienempää ja vasemmalla puolella 8!! Ennen on riittäny melkein yhden käden sormet ja nyt pitäis ottaa jo varpaitakin mukaan laskuihin. Mutta eipä sitä nyt ihan tässä vaiheessa vielä voi tietää mikä on tilanne sitten punktiossa, mutta suunta näyttää hyvältä. :) Maanantaina ultrataan lisää ja selviää punktioidaanko pe vai vasta seuraava ma.

Tänään pistän vielä Pergoveristä, mutta huomenna kuvioihin tuleekin Gonal-f ja Cetrotide jarruksi. Noiden pistely tuntuukin helpolta, kun toinen on kynässä ja toinenkin jo puolivalmis. Jei. Pergoveris on kirvellyt jonkin verran, joten on huojentavaa, ettei tarvitsekaan sitä pistellä koko loppuaikaa.

Menee kyllä ihan siivillä tämä hoito, lyhyt kaava tuntuu huomattavasti mukavammalta.

;)

Kp1 ja ultra pe klo 13. Huomenna alkaa Pergoveris. Jospa tämä kiukuttelukin laantuis pikkuhiljaa, eilen en kestänyt minkään sortin aistimuksia ja piti pyytää miestä sammuttamaan musiikkinsakin. Mulla oli jo korvatulpat päässä eri huoneessa, mutta tietyt äänet kuuluivat vielä. Tuli kyllä aika typerä olo, kun tuollaisestakin piti huomauttaa. Mutta helpottanee lähipäivien aikana, nytkin on jo parempi olo kuin eilen.

Kohta vois selvitä kirjastoon ja kauppaan.

1. piikki

Ensimmäinen herättelypiikki meni puolisen tuntia sitten nahan läpi sen suuremmitta seremonioitta. Annos oli viidesosa aiemmasta, joten koko operaatio liuoksen tekemisineen oli todella kevyt. Mutta muuten olen aika uupunut jo aloittamaan koko hommaa. Miksei voisi vain raskautua ja sitten ihmetellä sitä? Mutta enhän minä osaa periksikään antaa, ennenkuin kaikki taistelut on käyty.

Comeback.

Luonnehoroskooppien mukaan olen sinnikäs pyrkiessäni päämäärääni ja tämä näyttää pitävän paikkansa.

Kävimme tänään yksityisellä lääkäriasemalla ja lupaavalta vaikuttaa. Kunhan nämä eilenalkaneet menkat tästä taas klaaraan, niin jo 14.11. aloittelen uutta hoitoa. Nyt mennään lyhyellä kaavalla ja aika lailla poikkeavalla tavalla muutenkin. Eli tuolloin 14. päivä alan pistämään menopuria 75 IUI munarakkuloita herättelemään. Viis päivää jatketaan sillä ja sitten odotellaan menkkoja alkavaksi. Kp 2 sitten aloitetaan Pergoveris, jossa on FSH-hormonia ja lisäksi LH-hormonia. Sumuttelut eli jarrut jätetään nyt tässä vaiheessa kokonaan pois, en vielä tiedä tulevatko ne sitten lähempänä punktiota hetkeksi estämään munasolujen liian aikainen irtoaminen. Punktio olisi alustavasti 7.12., toki saattaa heittoa olla suuntaan jos toiseen, kun ei tämäkään kroppa ihan kellontarkka ole.

Mutta looking good again. :) Lisäksi olen menossa vyöhyketerapiaan marraskuun alusta ja akupunktiokin on mielessä! Lisäävät ainakin henkistä jaksamista ja auttavat ehkä nukkumisongelmissakin, jos eivät konkreettisesti hoitoa muuten auta. Tärkeää sekin.

Too much information.

Ei elämä miten paljon suolisto on nyt ottanut pulttia tästä hoidosta. Ihan täynnä ilmaa joka kolo ja ei oo mukavaa. Epäilen helmikuisen mahataudin olleen sittenkin hormonien aikaansaamaa, sillä tämä on ihan samanlainen ja mulla ei yleensä ole mitään ongelmia mahan kanssa. Kuinkakohan kauan tätä nyt kestää, jos viimeksi alkoi vasta hoidon jälkeen ja kesti kolmisen viikkoa? Ei ärtynyttä suolistoa kyllä lue tuolla sivuoirelistalla, mutta kaikkea muuta mahdollista kyllä ja entäs näiden kaikkien yhteisvaikutukset?

No, tänään viimeiset Menopurit ja sumutusta enää 4 kertaa! Kyllä tää tästä taas loppuu (mutta millä lopputuloksella?) Huomenna Pregnyl ja maanantaina aion nauttia siitä, ettei puhelin herätä kertaakaan päivän aikana! Aamullakin saa keskeytyksettä nukkua ohi seitsemän. Ja mennä ajoissa nukkumaan! Jee! (Oon joutunu pysyyn ylhäällä tuntia normaalia pidempään aikataulutuksen takia..) Kyllä se sitten siitä taas alkaa torstaina, jos siirtoon asti mennään, mutta nautitaan nyt pari aikataulutonta päivää välissä (poislukien se punktiopäivä..)

Tukalaa.

Ei tänne oikein mitään kuulu. Meinasin jo poistua koko päivitysruudustakin, kun ei jaksais sanoa mitään.

Alamahassa alkaa olla vähän tukalaa. En muista, että aiemmin olisi ollut tämmöistä, mutta aika kultaa muistot tai jottain. Ehkä sitten vaan erilaisia tuntemuksia on nyt, joka kerta olen luullut jotain tuntevani. Ylihuominen ultra sitten paljastaa kasvaako siellä mitään ja punktiopäivä määräytyy.

Kävin maanantaina toisen kerran juttelemassa ja nyt meni ihan kivasti. Puhuin kyllä paljon ja asian ohitsekin, mutta ne asiat vaan olivat sellaisia, jotka olivat odottaneet ulospääsyä jo jonkun aikaa. Verikokeessakin kävin aamulla ja hormoniarvot olivat ok, joten jatkoin 375 IUI:lla. Eilen ruiskun ja neulan välistä vuoti liuosta, muttakun en tiennyt paljonko oli mennyt hukkaan, niin eipä sille oikein mitään voinut. Jospa sitä meni tarpeeksi kuitenkin. Kieltäydyn stressaamasta asiasta tämän enempää. Sensijaan en ole kieltänyt itseltäni haaveita siitä, että mitä sitten, kun hoito onnistuu. Kai sitä saa kesävauvasta haaveilla? :P Tullaan sit rytinällä alas jos tullaan, mutta toivoakin on oltava.

Luonnonkeinot.

Oon ollu tässä vähän jo tulisilla hiilillä, kun tätiä ei oo näkyny, vaikka noin normitilassa luultavasti torstaina ois pitäny jo saapua. Ehdin jo murehtia, että ehtiikö se keskiviikoksi edes saapua paikalle tätä menoa ja tänä aamuna otinkin miehen töistä kotiintullessa luonnonkeinot käyttöön ja näyttäisi siltä, että se auttoi. ;) Tädin kanssa ei kyllä ikinä pääse helpolla, joko se tulee, kun sitä ei kaipaa tai sittenkun kaipaa, niin eipä näy.

Nenä tosiaan otti nokkiinsa sumuttelusta, as always, ja ihmettelen vähän miksei nuhaa mainita Suprecurin sivuoirelistalla. Vai onkohan se nenän limakalvojen ärtyminen sitten juurikin tätä?

Eipä tässä. Nyt hyvillä mielin kohti keskiviikkoa. Ensimmäinen taistelu selätetty, eli menkat saatu alkavaksi ennen pistoshoitoa. Askel kerrallaan!

Tilastotiede-epätoivoa.

Saatte luvan jo läppästä poskelle tästä hyvästä: tilastotieteilijä päässäni yrittää piipittää, että kun niin moni lapsettomuusblogilainen on plussannut (oikeasti jee!!), niin kohta alkaa olla se 80% täynnä ja mulla ei ole enää tilaa sinne. Eihän se nyt ihan noinkaan mene, muttaku. :D

Suprecur on mennyt aika lungisti. Pieniä sivuoireita on ollut välillä, mitä aiemmissa hoidoissa ei eli uniongelmia, kuumia aaltoja (liittyy edelliseen), tissikipua ja alavatsasärkyä. Ne ovat, kuten aiemminkin mainitsin, kuitenkin positiivisia juttuja. Lisää positiivisia asioita on se, että Suprecur tuntuu ärsyttävän nenää vähemmän kuin Synarela, se on helpompi annostella ja en ole vielä saanut nuhaa/flunssaa, minkä molemmissa aiemmissa hoidoissa olen onnistunut kalastamaan. Jee sillekin siis!

Kaikenkaikkiaan tämä on lähtenyt tosi positiivisesti liikkeelle ja pessimisti pelkää, että missähän vaiheessa tämä sitten kosahtaa. Päästiin heti ekasta kerrasta tähän hoitorumbaan, sain ajan psykologille, hormonilääkemuutokset ovat tuntuneet toistaiseksi positiiviselta. Suorastaan pelottavan hyvin mennyt nyt.

Välillä iskee kyllä flashbackeja aiemmista hoidoista, tai lähinnä niiden epäonnistumisten tuskista. Pitäis nyt koittaa unohtaa ne ja ajatella, että tämä on nyt taas eri hoito ja vanhoilla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa.

Kolmas päivä

Kolmas päivä Suprecuria alkoi osaltani jo seitsemältä. Klo seitsemän herätyksiä tulee nyt sitten olemaan seuraavat 4 viikkoa ja jos siirtoon asti päästään, niin vielä jokunen lisää. Eipä siinä, jos sais nopsasti heti yhdentoista jälkeen unta, muttakun ei saa.

Tällä kertaa on ollut sivuoireitakin. Alavatsaa vihloo ja tissejä särkee. Nuo uniongelmat ja vastaavat on myöskin sivuoirelistalla, mutta mulla on niitä muutenkin, joten en osaa sanoa mikä johtuu mistäkin.

Hölmöä, mut tuntuu kivalta, kun on jotain oireita. :D Lääkkeet, kaikenlaiset, vaikuttaa mulla yleensä tosi huonosti ja näinollen niitä sivuoireitakaan ei yleensä juuri ole. Nytkun niitä on edes vähän, niin tuntuu, että lääkekin vaikuttaa paremmin. Jee! Vaikka ei mulla ikinä ole tässä vaiheessa tainnut olla ongelmia lääkkeen vaikuttamisen suhteen.

Huomenna leikin pingviiniä kummipojan synttäreillä. Jee!

Kassillinen hormoneja 4,50€

Terveisiä taas hoidon ensikäynniltä Naistenklinikalta. Käynti meni hyvin ja tuli ihan hyvä mieli muutenkin hoidon suhteen. Olivat kuulemma professoria myöten ihmetelleet, miksi en muni kunnolla ja vastausta vaille olivat jääneet. Eli periaatteessa edelleen minussa ei ole mitään fyysistä eikä hormonaalista vikaa, mutta jossain vain mättää silti. Sain myös psykologiajan Kätilöopistolle, jossa siis ottaa vastaa kätilö/psykologi näiden asioiden tiimoilta. Jee! Ja tästä tulee vain normi poliklinikkamaksu n. 27 euroa. Se aika on ensi viikon torstaina. (Äitiyspolilla, what a pain..)

Hormonit vaihtuivat alkuosastaan kokonaan. Synarelaan ei oikein olla luotettu enää annosteluongelmiensa takia, joten sumute vaihdettiin Suprecuriin. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että sumuttelua tapahtuukin aiemman kahden sijaan kolme kertaa vuorokaudessa 8 tunnin välein. Tämä aiheuttaa ärtymystä huonon nukkumiseni takia (unet jää väkisinkin 7 h/yö), mutta toisaalta olen kyllä iloinen siitä, että saan useammin tehdä jotain tämän hoidon eteen. Kuulostaa ehkä hölmöltä, mutta nämä asiat ovat pienestä kiinni. :D

Pistoshormoni on sitten tosiaan Menopur ja sen ohjeet saan 2 viikon kuluttua. Menopurissa on Puregoniin verrattuna vielä toista hormonia, jonka pitäisi vaikuttaa munasolujen kypsymiseen ja juurihan se on ollut ongelmana.

Sitten vielä Pregnyl. Näistä kolmesta maksoin yhteensä 4,50 euroa lääkekaton ylittyessä jo tammikuussa. Lugesteronit jätin vielä apteekkiin, eihän niitä viimeksikään tarvittu..

Loman jälkeen.

Palasin eilen taas luentosalin penkille heinäkuun lomailun jälkeen. Heinäkuussa olin Bulgariassa, Tampereella, kotiseudullani ja Skotlannissa, joten kovin montaa yötä en omassa sängyssä viettänyt. Sunnuntai-iltana myöhään saavuin vihdoin kotiin ja eilinen on mennyt aikamoisessa kulttuurishokissa. Kiukuttanutkin oikein urakalla, miesparka.

Osansa ahdistuneista fiiliksistä antoi odotus tämänaamuisesta soitosta Naistenklinikalta. Soitto saapui juuri äsken ja selvisi, että kromosomeissani ei ole mitään vikaa. Helpotus? No ainakin tiedon saaminen helpotti, mutta samalla alkoi myös jännitys jo tulevaa hoitoa varten. Se tulee alkamaan syys-lokakuussa (riippuen kuinka kiirettä siellä taas pitää..) ja tällä kertaa Menopurilla. Siinä on kuulemma vielä lisäksi hormonia, joka auttaa munasoluja kypsymään paremmin. Mutta hirveä stressi tietysti siitä jo, että se on sitten viimeinen hoito.

Aion kaikesta huolimatta maksaa harrastukseni syyskauden maksun (taikausko) ja onpahan sitten jotain mitä treenata, jos kaikki menee taas penkin alle. Sinne on ollut ikävä, kun jätin kevään maksun suorittamatta, kun ajattelin, että en voi sinne mennä. Laji on siis sellainen, että sitä ei oikein voi raskaana harrastaa. Tosin vielä elokuussa en pääse sinne muutenkaan, kun luennot ovat tietysti iltaisin. Seuraavan viiden viikon aikana on kahtena kertana vain vapaata (treenit ti ja to), jolloin sinne pääsisin. Pakko yrittää mennä!

Hormoniton päivä.

Nyt on menossa tämmöinen välipäivä hormonien osalta. Eilen lykkäsin Pregnylin mahanahasta läpi ja nyt sitten kypsytetään munasatoa. Nää kaikki pistelyt sun muut on kyllä nyt tällä toisella kierroksella menny tosi vähällä huomiolla, kun on muussa elämässä ollut niin paljon tapahtumia.

Eilen olin ensimmäisellä luennolla yliopistolla ja täytyy sanoa, että on kyllä niin mun juttu! Jaksoin kuunnella koko 2½ tuntia, kirjoittaa ylös pohdittavia kysymyksiä luentopäiväkirjaa varten ja vastailin luennoitsijan kysymyksiin, tein itse kysymyksiä jne. Missä se entinen syrjäänvetäytyvä opiskelija? Jouduin jopa vähän hillitsemään itseäni, etten koko ajan olisi jotain kommentoimassa. :D Olen jopa aloittanut jo kahta tenttikirjaa. Muumit sekaisin tässä laaksossa kyllä nyt. Ei se mitään. Jospa piinaviikot sitten menisivät nopeammin, kun on mieleistä tekemistä ja ajateltavaa. Sikälimikäli tässä niihin asti päästään. ;) Pieni pessimisti pitää aina olla, vaikka nyt on kyllä senverran hyvät tsäänssit.

Huomenna punktioon. Enpä ole edes sitä ehtinyt jännittää. :D

Tukalaa.

Eh. Alkaa olla vähän tukala olo tuolla alamahassa ja oloa ei mitenkään paranna alkanut flunssa. Korvia ja kurkkua särkee, niska on ihan jumissa ja silmiä kääntäessä sähköiskut paukkuu päässä. Hyvä meno.

Huomenna onkin onneksi lepopäivä ja sitten koittaa tuomiopäivä! En uskalla sanoa mitään arvioita kypsyvien munasolujen määrästä, kun viimeksi luulin niin väärin. Olo on kyllä ihan erilainen, mutta silti en lottoa mitään.

Nyt voisikin ottaa veikkauksia vastaan! :D Viimeksi oli se 3 munasolua, ultrassa tosin näkyi vain 2. Katsotaan kuka osuu lähimmäksi ja samalla voin vakoilla lukeeko tätä kukaan. ;)

300 iui.

Kävin aamulla verikokeissa ja tulokset tulivat kolmen maissa. Jatketaan perjantaihin edelleen 300 iui päivässä. Eipä niitä tuntemuksia ole sen enempää nyt tullut, mutta turvottaa kyllä tehokkaasti.

Henkisesti olen jaksanut ihan ok. Tosin olen vältellyt parhaani mukaan (ja se ei ole helppoa) raskaus- ja äitiysasioita, koska reikäisen mahanahan kanssa ne eivät tunnu kovin kivalta. Kyllä tuo hormonisatsi tuntuu siis siihen vaikuttavan.

Loppuviikon lämpöaaltoa odotellessa.

Kipeä päivä.

Tämä päivä ainakin tällä kertaa teki aika kipeää.. Ei vähiten neulan puhkaistessa mahanahan jo kuudennen kerran.

Mutta eilen oli kiva riehuu siskojen muksujen kanssa.

Lämpöä ja loppuviikkoa odotellessa. Perjantaina on aamulla ultra ja viimeinen työpäivä. Toivottavasti ultran tulos olisi hieman parempi kuin edellisellä kerralla, koska päivästä tulee muutenkin vaikea. Huomenaamulla olisi könyttävä klo 7.30 verikokeisiin. Unille siis!

Piikkiä nahkaan!

Elämä on ollut niin hektistä, etten ole yhtään ehtinyt edes ajatella tätä hoitorumbaa. Hyvä juttu, onpahan mennyt aika nopeasti!

Tänään läsähtää eka piikki mahanahkaan ja tupla-annoksella edelliseen verrattuna. Huhhei! Olin tosi positiivisella mielelläkin tänään lääkärin luona, joten toivon tämän positiivisen tuulen pysyvän loppuun asti.

Töitä 1½ viikkoa jäljellä. Vähiin käy ennenkuin loppuu! Toivottavasti asiat alkavat oikeasti nyt mennä oikeille urille. Tuntuu ainakin hyvältä, vaikka toki myös vähän surettaa ja tulevakin ihan vähän jännittää ja pelottaa.

Tyyppi kyydissä.

En jaksanut eilen kirjoittaa, mutta tosiaan yksi tyyppi sieltä lähti mukaan. Ei ollut mikään top-luokan alkio, koska kahdessa solussa oli kaksi tumaa eli ei jakautunut aivan kunnolla. Kyytiin se nyt kuitenkin laitettiin, koska toki mahdollisuuksia on. Ei ihan niin hyvät tsäänssit kiinnittyä ja vähän korkeampi keskenmenon vaara, mutta kunhan päästään alkuraskaudesta, niin sitten jatkuu normaalina.

En kovin lujasti jaksa uskoa, että se kyytiin vielä jäisi, ensimmäisellä kerralla. Tokihan se on mahdollista, mutta joku vaan inttää vastaan koko ajan. Testipäiväkään, 1.2., ei tunnu kovin lupaavalta sattuneesta syystä. Mua pelottaa muutenkin jo ajatus testipäivästä, ehkä se toivo mikä kuitenkin on ja sitä suuremmin se pettymys mikä siitä toivon menetyksestä tulisi. En edes tiedä olisiko parempi testata itse vai odottaa verikoetuloksia. Äh!

Nyt on siis Lugesteronit eli keltarauhashormonilääkkeet päällä. 8 tunnin välein tungetaan emättimeen. Yöunet siis jää väkisin lyhyeksi, kun en ole ollenkaan nopea nukahtamaan, tunti menee yleensä helposti ja sitten nukkumisaikaa ei jääkään kuin 7 tuntia. Vaikka vielä tämän viikon olenkin kotona ja voisi jatkaa nukkumista Lugen jälkeen, niin en mä enää herättyäni unta saa. Huoh.

Nukkumisongelmat nostikin taas vähän päätään ja etsin netistä tietoa Uniklinikoista. Tuosta aika läheltä löytyisikin yksi, mutta raha lienee nyt ongelma. Itseasiassa haluaisin vain saada keinoja, millä saisin turhan herkälle virittyneen hermoston rauhallisemmaksi. Toki jo jotain tiedänkin ja käytössäkin on, mutta mahdollisesti lisää tietoa mihin juuri itse voisi kiinnittää huomiota. Näitä tässä jo vähän ennakkoon mietinkin sitten kun/jos vauva tulee taloon ja yöheräämiset ovat väistämättömiä. Luonto voi auttaa, mutta haluan olla edes jotenkin valmistautunut.

2 surkeaa

Ultrassa löytyi vain 2 isoa munasolua! Lääkäri ihmetteli miten reagoin näin huonosti tuohon lääkehoitoon, mutta onko tuo nyt mikään ihme, kun mikään lääke ei mulla yleensä toimi hyvin! Mies sanookin mua tefloniksi sen takia, mutta olisko se lääkäri kuitenkaan uskonut mua, jos olisin asiasta maininnut. Tuskin, kun verikoearvot näytti kuitenkin ihan ok. Noh, onpahan todistettu sekin, että ei ole mun omassa päässä tuo lääkeasia.

Vaikka toivo hetkeksi romahtikin, niin kyllä se on jo vähän tullut takaisin. Onhan siellä kuitenkin ne 2 ja kuulemma muutama pienempikin kasvamassa. Toivotaan siis, että ne pienemmätkin kasvaisivat tarpeeksi isoiksi ja saataisiin edes muutama lisää. Vaikka meille tehdään ICSI, niin ei silti voi olla varma munasolujen hedelmöittymisestä. Nyt vaan toivotaan, että edes joku hedelmöittyy, koska tuskin tässä kannattaa yhtään toivoa pakkasen puolelle kuitenkaan. Sama show siis edessä, jos ei tästä nyt onnistu.

Pelkkää toivomista ja odottamista tämä elämä. Blaah.

Piikittely..

..on mennyt tosi helposti. Turhaan oikeastaan jännitin, koska ei se pistäminen satu yhtään, eikä lääkeainekaan pahemmin kirvele. Viitenä iltana olen nyt ehtinyt kasvatella munasoluja ja täytyy sanoa, että pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että niitä siellä oikein urakalla kyllä kasvaa. Alavatsa on hieman turvoksissa piikeistä ja luultavasti myös näistä kasvavista munasoluista ja painettakin siellä välillä tuntee.

Muuten ei ole ollut tässäkään mitään sen kummempaa oiretta. Liikuttavat asiat itkettävät kyllä tosi herkästi ja varsinkin kun rupean ajattelemaan tätä hoitoa ja sen mahdollista lopputulosta. Asiaa ei yhtään auttanut se, että pientä olisi jo odottamassa kaikennäköistä tarvetavaraa. :) Toivottavasti tämä hoito nyt toisi niille käyttäjän!<3

Ekat piikit

Nyt on pakko sanoa, että jännittää! Pistän ensimmäisen Puregon-piikin tuossa kymmenen maissa illalla. Olo on hikisen hermostunut. En pelkää piikkiä, enkä sitä, että se hirveästi sattuisi, mutta se itse pistäminen laittaa kyllä jännittämään. Eilen näyttivät ihan hyvin Naistenklinikalla miten kaikki tapahtuu, mutta en saanut kokeilla itse pistämistä. Viikonloppuna lähden vielä yökylään, mutta onneksi sellaiseen paikkaan, jossa kyllä pystyn piikitykset hyvin hoitamaan.

Alkaa kyllä nyt ihan tosissaan tuntua konkreettiselta tämä homma. Puhuttiin jo hoitajan kanssa punktiostakin ja miten se menee. Työterveyslääkäri oli onneksi ymmärtäväinen ja antoi mulle sairaslomaa hoidon loppuun asti eli vielä viikon kolme. 25.1. on pakko sitten jo päästä takas töihin, että saa muuta ajateltavaa piinapäiville. :D

Maanantaina menen aamulla labraan ja ottavat siellä sitten verikokeita. Katsovat niistä sitten pitääkö annostusta kenties muuttaa. Kahden viikon päästä on sitten jo varmaan ainakin punktio tehtynä, ellei jopa alkionsiirtokin! Se riippuu ihan siitä minä päivänä sen punktion tekevät. Huu!