En kovin lujasti jaksa uskoa, että se kyytiin vielä jäisi, ensimmäisellä kerralla. Tokihan se on mahdollista, mutta joku vaan inttää vastaan koko ajan. Testipäiväkään, 1.2., ei tunnu kovin lupaavalta sattuneesta syystä. Mua pelottaa muutenkin jo ajatus testipäivästä, ehkä se toivo mikä kuitenkin on ja sitä suuremmin se pettymys mikä siitä toivon menetyksestä tulisi. En edes tiedä olisiko parempi testata itse vai odottaa verikoetuloksia. Äh!
Nyt on siis Lugesteronit eli keltarauhashormonilääkkeet päällä. 8 tunnin välein tungetaan emättimeen. Yöunet siis jää väkisin lyhyeksi, kun en ole ollenkaan nopea nukahtamaan, tunti menee yleensä helposti ja sitten nukkumisaikaa ei jääkään kuin 7 tuntia. Vaikka vielä tämän viikon olenkin kotona ja voisi jatkaa nukkumista Lugen jälkeen, niin en mä enää herättyäni unta saa. Huoh.
Nukkumisongelmat nostikin taas vähän päätään ja etsin netistä tietoa Uniklinikoista. Tuosta aika läheltä löytyisikin yksi, mutta raha lienee nyt ongelma. Itseasiassa haluaisin vain saada keinoja, millä saisin turhan herkälle virittyneen hermoston rauhallisemmaksi. Toki jo jotain tiedänkin ja käytössäkin on, mutta mahdollisesti lisää tietoa mihin juuri itse voisi kiinnittää huomiota. Näitä tässä jo vähän ennakkoon mietinkin sitten kun/jos vauva tulee taloon ja yöheräämiset ovat väistämättömiä. Luonto voi auttaa, mutta haluan olla edes jotenkin valmistautunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti