Life is..

stupid. The only meaning of it is to hurt you.

Asiaa aidanseipäästä.

Olin kaksipäiväisessä seminaarissa: Displacement induced by Environmental Problems and Development. Osuin oikeaan paikkaan. Sisäinen hippi sai vahvistusta ja löysi kavereita. Sain kutsun Katajamäki-yhteisöön, pitänee käydä siellä tutustumassa kunnon hippeilyyn. Annoin sähköpostiosoitteeni meksikolaiselle miehelle, joka lupasi auttaa etsimään vapaaehtoistyötä (tai miksei ihan työtäkin) Meksikosta ympäristöasioiden parissa. Koitan kuumeisesti etsiä jotain ensi talveksi, jotta ei tarvitsisi taas niellä lapsettoman pettymyksen likaista lunta. (Ja salaa toivon, että näitä järkkäilyjä ei tarvitsisikaan vielä toteuttaa ensi talvena, mutta pidetään se vielä salaisuutena..)

Ulkona tuulee oikein kunnolla. Pitäis vissiin tunkea pää pihalle ja antaa tuulen puhaltaa pääkopan purut uuteen järjestykseen ja pölyt pois. Olen aina tykännyt tuulesta, paitsi silloin kun yrittää nauttia auringosta. ;)

Väsyttää ja jumittaa.

Pitäis lukea tenttiin ja kirjoittaa luentopäiväkirjaa, mut pääasiassa päivät menee eteenpäin haahuillessa. Ei oikein mihinkään pysty keskittymään ja elän päiviä yksi etappi kerrallaan: aamulenkki, postintulo, lounas, luento, nukkumaan. Itseasiassa toivoisin kyllä nukkumisosion olevan pidempi kuin nyt, unimaailmassa kaikki on mahdollista. Toisaalta vuorokaudessa saisi olla enemmän tunteja.

Kontrollintarve.

Hirveä tarve saada kontrolloida asioita, tarpeellisia ja tarpeettomia, kontrolloitavia ja kontrolloimattomia. Ehkä tää yrittää tasapainottaa sitä, että että sitä yhtä asiaa ei pysty kontrolloimaan?

Ei taas meinais jaksaa ihmisiä. Ainakaan suomea puhuvia. Tekis mieli lähtee jonnekin muualle, Australiaan tms, töihin tai jotain. Ees hetkeks. Vaikka keräämään puuvillaa tai ihan mitä tahansa simppeliä, mutta raskasta ilman sen suurempia vaatimuksia. Ehkä joskus.

Tekstikin haahuilee. Ähs.