I feel like North Korea.

"Miksi tuo edes yrittää? Eikö se nää ettei se kannata?"

Tuntuu, että tukehdun. Pelkään kipua ja punktiota ja sitä, että se on taas ihan turhaa. Perjantai lähestyy uhkaavasti, yhtä uhkaavasti, kuin ne kaksi isompaa rakkulaa, jotka kasvavat ja syrjäyttävät muut, eivätkä tahdo kuitenkaan edes hedelmöittyä ja lähteä jakaantumaan. Ahdistaa sekin, ettei varmaan ikinä tule olemaan hyviä uutisia kerrottavana kenellekään ja ihmiset pikkuhiljaa kaikkoavat ympäriltä katkeruuteni takia.

Ja taas kerran punktio.

Meitä olikin aika lailla siellä punktiojonossa tänään ja me oltiin toiseksi viimeisiä. Jouduttiin siis odottelemaan aika lailla, vaikka nopsaan se odotusaika meni. Itse punktiokin meni nopsaan, vaikka hoitsu ensin yritti saada kanyyliä ihan väärään suoneen ja nyt sen suonen tienoilla ja pitkälle kumpaankin suuntaan on ihan älyttömän kipeä mustelma ja se pistoskohta on turvonnut. Mullahan on siinä siis pitkä leikkausarpi vuodelta 2004 ja hermotkin menee vähän omia uusia reittejään. Seuraavaksi se kokeili sitä suonta, joka aina ennen on ollut käytössä ja siihen se sitten meni, eikä yhtään kipuile. Suonet oli kyllä aika kadoksissa tällä kertaa, joten ei mikään ihme, ja siitäköhän johtuen myöskään lääkkeet ei humahtanu samalla lailla. Ei se nyt mikään ultrakipeä kokemus tälläkään kertaa ollut, mutta selkeästi erilainen kuin aiemmat. En pystynyt rentoutumaan samalla lailla kuin aiemmin ja piti ihan keskittyä, ettei unohda hengittämistä.

Jälkeenpäin sitten torkuin jokusen hetken. Saldoksi saatiin komeat 6 munasolua (tulos, joka kyllä kalpeni verhontakaiselle 22 solulle..) ja ne siis vain vasemmalta puolelta, kun oikea oli kieltäytynyt yhteistyöstä kokonaan.

Siirtopäiväksi tuli nyt sitten perjantai, kasvattelevat niitä nyt sitten vuorokauden pidempään, mikä onkin ihan hyvä. Yksi päivä jännitettävää vain enemmän, tietysti pelkään puhelimen soivan huomenna tai torstaina. Perjantaina muuten aloitan sitten luget jo aamulla ennen siirtoa.

Nyt sohvalle makoilemaan, istuminen ei tee hyvää, vaikkei nyt juurikaan särje, ainakaan mahaa. (Rannetta kyllä siitä kanyylinyrityskohdasta.) Suukin on vielä ihan kuiva ja pölisevä särkylääkkeen takia. Pakkasessa onkin jätskiä odottamassa kuivasuista toipilasta. ;)

Too much information.

Ei elämä miten paljon suolisto on nyt ottanut pulttia tästä hoidosta. Ihan täynnä ilmaa joka kolo ja ei oo mukavaa. Epäilen helmikuisen mahataudin olleen sittenkin hormonien aikaansaamaa, sillä tämä on ihan samanlainen ja mulla ei yleensä ole mitään ongelmia mahan kanssa. Kuinkakohan kauan tätä nyt kestää, jos viimeksi alkoi vasta hoidon jälkeen ja kesti kolmisen viikkoa? Ei ärtynyttä suolistoa kyllä lue tuolla sivuoirelistalla, mutta kaikkea muuta mahdollista kyllä ja entäs näiden kaikkien yhteisvaikutukset?

No, tänään viimeiset Menopurit ja sumutusta enää 4 kertaa! Kyllä tää tästä taas loppuu (mutta millä lopputuloksella?) Huomenna Pregnyl ja maanantaina aion nauttia siitä, ettei puhelin herätä kertaakaan päivän aikana! Aamullakin saa keskeytyksettä nukkua ohi seitsemän. Ja mennä ajoissa nukkumaan! Jee! (Oon joutunu pysyyn ylhäällä tuntia normaalia pidempään aikataulutuksen takia..) Kyllä se sitten siitä taas alkaa torstaina, jos siirtoon asti mennään, mutta nautitaan nyt pari aikataulutonta päivää välissä (poislukien se punktiopäivä..)

Jos ei muuta hulluutta..

..niin kävin suorittamassa ensimmäisen liikunnallisen suorituksen sitten joulukuun hoitojen aloituksen. 5,4 km meni juosten turhan leppoisasti, mutta ei kai sitä voi hurjalla suorituksella aloittaa. Pääasia, että olo on hyvä. Ainakin sai ajatukset hetkeksi muualle, kun ihan aamusta meinasi piilarit saada luonnollista kosteutusta.

Liikunnasta voinemme siis päätellä, että kivut ovat ohi tältä erää.

Greetings from hell..

Olin melkein jo ehtinyt unohtaa kuinka kamalat menkat ovat punktion jälkeen. 600 Burana ei näytä paljon pelittävän, selkä tulessa ja maha kramppaa.

Mut positiivista: en joudu karenssille ja tulen saamaan liitosta rahaa! Hyväksyivät mun opinnot sivutoimisiksi ja työstä eroamisellekin oli hyväksyttävä syy! Jihuu! Jospa tää tästä taas.

Tukalaa.

Eh. Alkaa olla vähän tukala olo tuolla alamahassa ja oloa ei mitenkään paranna alkanut flunssa. Korvia ja kurkkua särkee, niska on ihan jumissa ja silmiä kääntäessä sähköiskut paukkuu päässä. Hyvä meno.

Huomenna onkin onneksi lepopäivä ja sitten koittaa tuomiopäivä! En uskalla sanoa mitään arvioita kypsyvien munasolujen määrästä, kun viimeksi luulin niin väärin. Olo on kyllä ihan erilainen, mutta silti en lottoa mitään.

Nyt voisikin ottaa veikkauksia vastaan! :D Viimeksi oli se 3 munasolua, ultrassa tosin näkyi vain 2. Katsotaan kuka osuu lähimmäksi ja samalla voin vakoilla lukeeko tätä kukaan. ;)

Kipuja.

Mulla on ollut kovia kipuja keskiviikosta lähtien. Vuotoa ei ole ollut nimeksikään. 600mg Burana on ollut kaveri tiistaista lähtien, ensin nielutulehduksen takia ja nyt sitten tämän muun kipuilun. Jee.

Aamulla herätessä ahdistaa. Aiheita siihen on monia, mutta yksi niistä on vaivannut jo ties kuinka kauan; inhoan palata unimaailmasta karuun todellisuuteen. Siihen ei auta viikonloppu, jolloin voisi maata vielä peiton alla toipumassa (-> ahdistaa lisää, kun aikaa ajatella), eikä työaamu, jolloin pitäis olla pian jo menossa töihin, eikä saa käsitellä yön tapahtumia rauhassa. Kumpikaan keino ei siis auta. Hjelp. Mitähän tässä pitäisi tehdä? Ajattelin ruveta kirjoittamaan unia ylös heti herättyäni. Löysin vanhan unipäiväkirjani, johon en ollut kirjannut kuin 2 unta vuodelta 2003. Katsotaan jaksanko jatkaa sitä.

Punktio

Yöllä valmistauduin keinotekoiseen ovulaatioon näkemällä seksiunia ja pussailemalla kaikkia. Tyypillistä. Aamulla hiljaisuuden vallitessa matkasimme bussilla Naistenklinikalle. Pääsin samantein petiin ihanissa sairaalavaatteissa ja mies kävi hoitamassa omat hommansa. Esilääkitys tehosi nopeasti ja itse toimenpidekin meni rennosti lääkkeiden vaikutuksen alaisena. Oon vaan puhua pälpättäny niin, että en ole edes seurannut mitä tapahtuu ja kerran pyysin lisää kipulääkettä. Ei ollut kuitenkaan äärettömän kivulias ja 3 munasolua sieltä sitten saatiin kerättyä. 1 bonus siis perjantain ultran jälkeen.

Päästiin takas huoneeseen ja vissiin torkuin hetken. Sitten pitikin pyytää yksi särkylääke, kun alkoi olla aika kipeä olo. Yhdeltä päästiin lähtemään kotiin, kun olin saanut syötyä ja käytyä vessassa. Kurkku on edelleen tosi kuiva, samoin kädet, joten meinasi olla vaikea saada sitä leipää alas.

Nyt olen ehtinyt jo nukkuakin reilu pari tuntia. Maha kipuilee yhä vähän, mutta ei niin paljon, että pitäisi särkylääkettä ottaa. Pakkasessa odottaa nougat-jäätelö ja eiliseltä on keittoa.

Keskiviikkona on sitten siirto, jos joku noista kolmesta nyt sitten hedelmöittyisi. Huomisen pelkään, että tuleeko puhelua ettei ole mitään siirrettävää. On tää helppoo.. Onneksi on ihana tukijoukko takana.

Huomenna...

..soi ivf-hoitajan puhelin iltapäivällä ja tämä show voi alkaa.

Ja voi hemmetti kun nyt sattuu mahaan ja selkään, taidan mennä peiton alle pelaamaan ja henkisesti lepäämään. Reipas kävelylenkki ois ihan jees tähän kipuiluun, mut seura puuttuu, enkä jaksa alkaa vinkumaan ketään seuraksi. Nyt just tuntuu myös siltä, että en jaksais puhua kenenkään kanssa mistään, varsinkaan näistä asioista, kun on tunne, että ei kukaan jaksa kuunnella. Se on palturia, koska tiedän olevan kuunteluhaluisiakin ihmisiä, mutta mieli haluaa nyt vähän leikkiä mun kanssa. Suotakoon se sunnuntaina ja unohdutaan virtuaalimaailmaan maan alle hetkeksi.

Lääkkeen tiputus on menossa ja se on tarkoittanut huonosti nukuttuja öitä. Sekin osaltaan vaikuttaa fiilikseen. Onneksi tuossa oli vielä täysikuu pahentamassa ihmissusiaikaa. Uuuuuuu-uuuuuuuu!