Toinen hääpäivä

Käytiin tänään Lagunassa syömässä hyvin, koska eilen oli toinen hääpäivämme. Mies lähti jo omille teilleen, mutta jäin äsken parvekkeelle miettimään, hiljainen sunnuntaihetki auringon lämmössä. Mietin, miltä se tuntuu, kun saan kuulla olevani raskaana. En pysty edes kuvittelemaan reaktiotani sitten, tällä hetkellä sain vain itkureaktion sitä ajatellessani. Tästä on paisunut niin iso asia, että en oikeasti voi edes sanoa miltä se sitten tuntuisi.

Toisaalta myös surettaa se, että tämä asia ei voinut mennä luonnollisesti omalla painollaan. Se surutyö pitää nyt vissiin käydä vielä läpi. Itse en ainakaan osaa ottaa näitä asioita niin lungisti, että voisi olla ajattelematta mitään, tosin en usko, että kovin moni muukaan tätä läpikäyvä. Pitääkö olla tämmöinen tunteella käyvä? :D

Tämä "odotusaika" on ollut ja tulee olemaan aika pitkä ihan fyysisestikin. Nyt ei enää ensin odoteta, että saadaan plussa tai päätetään vain jättää ehkäisy pois ja lapsi saa tulla jos haluaa. Itse ainakin on ehtinyt jo paljon miettiä lapsenkasvatusta. Tietenkään en sano, etteikö normaalisti lapsen saavat miettisi näitä samalla lailla etukäteen, heillä tosin sitten jää se yksi prosessi kokonaan pois.

Äh, ehkä tätä pitäisi vielä vähän jäsentää lisää, kun en osaa ilmaista asiaa niinkuin haluaisin.

Lisääntymisiä

Eilen tuli taas jännä fiilis, kun oltiin shoppailemassa miehen kanssa. Syödessä taas tuli puhetta, että "meidän lapsi ei sitten..." jne. Samoin lasten- ja vauvojenvaateosastolla mieskin jo katseli, että oho, toi vois olla kiva vaate vauvalle sitten. Alkaa vissiin hänkin tajuta, että nyt ihan oikeasti tässä tapahtuu jotain. Ei kuitenkaan vielä sentään ostanut mitään, tosin en ole minäkään. Oon tässä asiassa tullut niin taikauskoiseksi, että jos jotenkin tässä vaiheessa alan jo valmistautua, niin taatusti kaikki menee pieleen. En ole mitään lehtiä tai forumeitakaan lukenut..

Perhe kuitenkin lisääntyi eilen; ostin heräteostoksena 2 kiinankellosammakkoa kaveriksi yksinäiselle kinkkikselleni. :D

Vois tulla jo syys.

Tunteita.

Taas pyörii liikaa tunteita päässä, eikä pelkästään tämän asian tiimoilta. Järki ja tunteet taistelevat päässä, ja tunteet tuntuvat aina olevan liian vahvoilla, vaikka järkeä tässä nyt eniten tarvittais. Uudet ihmissuhteet ovat ihana asia, mutta mulla menee aina pää sekaisin tunnepuolella ja pelkään, että teen sen takia jotain peruuttamatonta. Toivottavasti vastapuoli ymmärtää. Tai turha tässä kai on epäillä, sen takiahan kaikki tähänastinen on ollut mahdollista, kun olemme ymmärtäneet asioita niin samalla tavalla.

Nyt alkaa tuntua siltä, että marraskuun loppu saisi tulla hivenen nopeammin. Ei jaksaisi enää odottaa. Kuukausi tässä on nyt kulunut jonoon menosta, mutta en osaa käsittää onko se mennyt nopeasti vai hitaasti. Syyskuussa on seuraava etappi -> hormoniklinikalle hakemaan reseptejä ja juttelemaan hoidosta lääkärin kanssa.

Koska olen niin täysillä kesäihminen, syyskuu tuntuu hyvin ristiriitaiselta. En haluaisi, että tulee syksy ja talvi pian, mutta kuitenkin haluaisi, että ne tulisivat, koska silloin alkaa tapahtua. Pää menee sekaisin. Nyt olisi hyvä tilaisuus ottaa lomaa näistä ajatuksista, mutta ei se tunnu onnistuvan. Jospa heinäkuun lopun vaellus Lapissa yksin vähän auttaisi. Ja elokuullekin on luvassa kivaa tuon ensimmäisenä mainitun henkilön kanssa. :)

Huomaa, että oli pidempi vapaa, juhannus, kun on ollut liikaa aikaa miettiä. Paljon tuli tehtyä, mutta paljon oli myös aikaa ja tilaa ajatuksille. Eilen ja tänä aamuna olisi tehnyt mieli potkia seiniä tai tehdä ihan mitä tahansa fyysistä, jotta ajatukset ei jumittuis, mutta nyt ei oikein voi, kun kurkku on kipeä. Huoh.