Taas pyörii liikaa tunteita päässä, eikä pelkästään tämän asian tiimoilta. Järki ja tunteet taistelevat päässä, ja tunteet tuntuvat aina olevan liian vahvoilla, vaikka järkeä tässä nyt eniten tarvittais. Uudet ihmissuhteet ovat ihana asia, mutta mulla menee aina pää sekaisin tunnepuolella ja pelkään, että teen sen takia jotain peruuttamatonta. Toivottavasti vastapuoli ymmärtää. Tai turha tässä kai on epäillä, sen takiahan kaikki tähänastinen on ollut mahdollista, kun olemme ymmärtäneet asioita niin samalla tavalla.
Nyt alkaa tuntua siltä, että marraskuun loppu saisi tulla hivenen nopeammin. Ei jaksaisi enää odottaa. Kuukausi tässä on nyt kulunut jonoon menosta, mutta en osaa käsittää onko se mennyt nopeasti vai hitaasti. Syyskuussa on seuraava etappi -> hormoniklinikalle hakemaan reseptejä ja juttelemaan hoidosta lääkärin kanssa.
Koska olen niin täysillä kesäihminen, syyskuu tuntuu hyvin ristiriitaiselta. En haluaisi, että tulee syksy ja talvi pian, mutta kuitenkin haluaisi, että ne tulisivat, koska silloin alkaa tapahtua. Pää menee sekaisin. Nyt olisi hyvä tilaisuus ottaa lomaa näistä ajatuksista, mutta ei se tunnu onnistuvan. Jospa heinäkuun lopun vaellus Lapissa yksin vähän auttaisi. Ja elokuullekin on luvassa kivaa tuon ensimmäisenä mainitun henkilön kanssa. :)
Huomaa, että oli pidempi vapaa, juhannus, kun on ollut liikaa aikaa miettiä. Paljon tuli tehtyä, mutta paljon oli myös aikaa ja tilaa ajatuksille. Eilen ja tänä aamuna olisi tehnyt mieli potkia seiniä tai tehdä ihan mitä tahansa fyysistä, jotta ajatukset ei jumittuis, mutta nyt ei oikein voi, kun kurkku on kipeä. Huoh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti