Notta tammikuuhun menee!

Blaah. Tänään sitten soittelin Naistenklinikalle ja odotus näköjään jatkuu. Joulukuussa on 3 viikon tauko etteivät tee hoitoja ollenkaan ja tietty meillä osui sitten sille tauolle. Tammikuussa sitten vasta aloitetaan. Oon niin pettynyt, olihan tätä jo niin odotettu ja nyt se siirtyy taas eteenpäin. Ilmoittavat tällä viikolla (toivon mukaan) sitten aikaa sinne tammikuulle. Tää vuosi on muutenkin mennyt ihan päin seiniä, joten olisihan tämä pitänyt olla ennalta arvattavissa. Ensi vuoden on sitten paree olla onnistunut!

Huomenna...

..soi ivf-hoitajan puhelin iltapäivällä ja tämä show voi alkaa.

Ja voi hemmetti kun nyt sattuu mahaan ja selkään, taidan mennä peiton alle pelaamaan ja henkisesti lepäämään. Reipas kävelylenkki ois ihan jees tähän kipuiluun, mut seura puuttuu, enkä jaksa alkaa vinkumaan ketään seuraksi. Nyt just tuntuu myös siltä, että en jaksais puhua kenenkään kanssa mistään, varsinkaan näistä asioista, kun on tunne, että ei kukaan jaksa kuunnella. Se on palturia, koska tiedän olevan kuunteluhaluisiakin ihmisiä, mutta mieli haluaa nyt vähän leikkiä mun kanssa. Suotakoon se sunnuntaina ja unohdutaan virtuaalimaailmaan maan alle hetkeksi.

Lääkkeen tiputus on menossa ja se on tarkoittanut huonosti nukuttuja öitä. Sekin osaltaan vaikuttaa fiilikseen. Onneksi tuossa oli vielä täysikuu pahentamassa ihmissusiaikaa. Uuuuuuu-uuuuuuuu!