..soi ivf-hoitajan puhelin iltapäivällä ja tämä show voi alkaa.
Ja voi hemmetti kun nyt sattuu mahaan ja selkään, taidan mennä peiton alle pelaamaan ja henkisesti lepäämään. Reipas kävelylenkki ois ihan jees tähän kipuiluun, mut seura puuttuu, enkä jaksa alkaa vinkumaan ketään seuraksi. Nyt just tuntuu myös siltä, että en jaksais puhua kenenkään kanssa mistään, varsinkaan näistä asioista, kun on tunne, että ei kukaan jaksa kuunnella. Se on palturia, koska tiedän olevan kuunteluhaluisiakin ihmisiä, mutta mieli haluaa nyt vähän leikkiä mun kanssa. Suotakoon se sunnuntaina ja unohdutaan virtuaalimaailmaan maan alle hetkeksi.
Lääkkeen tiputus on menossa ja se on tarkoittanut huonosti nukuttuja öitä. Sekin osaltaan vaikuttaa fiilikseen. Onneksi tuossa oli vielä täysikuu pahentamassa ihmissusiaikaa. Uuuuuuu-uuuuuuuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti