Kontrollifriikki?

Onpa nyt ahdistanut ihan huolella viime aikoina. Täysi kontrolli on se, mitä haluaisin ja ahdistun, jos asiat eivät menekään niin. En tajua mistä tuo kontrollin menetyksen ahdistus on iskenyt, mutta haluaisin nyt oppia hieman relaamaan siinä asiassa. En tunne oloani mitenkään turvalliseksi tai hyväksi esim. humalassa olevien ihmisten kanssa. Se suorastaan ahdistaa, mutta sitä samaa rentoutta haluaisin nyt oppia. Okei, ehkä se monen vuoden masennus- ja psykoosilääkityksen aiheuttama sekavuus yrittää nyt tasapainottua tällä kontrollifriikkiydellä.

Ahdistaa, että siitä hoidosta tai sen aikatauluista ei ole kuulunut mitään, vaikka jo tiistaina soitin sinne. Kaiken piti olla jo selvää ja mun piti saada niitä aikoja jo sillä soittokerralla, mutta kun aikataulu heitti liian aikaiseen, niin piti kuulemma kysyä ylilääkäriltä ja nythän sitä soittoa ei sitten ole kuulunut. Viimeksi korostin sitä, että pitää soittaa mun työnumeroon, koska kännystä ei saa silloin kiinni, mutta nyt olenkin saikulla ja känny on se tavoituspuhelin. Sanoin kyllä, että jos työnumerossa sanotaan, että en ole siellä, niin soittakaa kännyyn, mutta tää tuntuu nyt olevan järjettömän vaikea asia.

Mulla ei ole hyvä olla itseni kanssa nyt muutenkaan. Ei kukaan kysy mitä kuuluu, haluaisitko nähdä tai ylipäänsä laita mitään viestiä! Tätähän se on ollut jo 33 vuotta, mutta en ole päässyt sinuiksi senkään kanssa. Välillä ei jaksa välittää, mutta nyt huonona hetkenä sekin lisää epäreiluuden tunnetta.

Ehkä tuo kontrollintarve on nyt yksi syy miksi olen sairaslomalla. Töissä tilanne ei todellakaan ollut kontrollissa ja päässä alkoi humista. Vanha kaveriahdistus kiertelee mahassa. Katsotaan miten tämä nyt etenee, perjantaina mulla on oman työterv.lääkärin aika. Tilanne töissä on ollut kaoottinen henkilökunnan keskuudessakin jo pitkään.