keskiviikko 25. elokuuta 2010

En jaksa

aina vaan odottaa jotain!

Vehnänalkioöljypullolle käypi tieni.

Optimistisuus on kadonnut jonnekin sielun syövereihin. Oon ihan varma jo siitä, että ei päästä edes vielä tästä mihinkään hoitokiertoon, vaan ootellaan nätisti edelleen kk. Ja ei se hoitokaan mitään tulosta tuo, tilanne jää tällaiseksi ikuisesti. Taidan muuttaa luolaan asumaan jonnekin Intiaan, enkä halua nähdä enää ketään.

2 kommenttia:

Tuuli kirjoitti...

Odottelu on tosiaan kaikkein pahinta näissä hoidoissa. Aina saa odottaa, ja kun muutaman kerran odottaa ja pettyy, niin sitten menee usko onnistumisiin ja lopulta päreetkin... Joskus kuitenkin onnistaa juuri silloin kun on saanut tarpeekseen koko hommasta :-). Toivottavasti pääset siis piakaisesti hoitoon!!

Willow kirjoitti...

No päreetkin tosiaan jo palanu. :D

Ei oo kuulunu tänäänkään puhelua, eiköhän se perjantaina klo 15 tuu. :P Sairaanhoitaja vaan varmuuden vuoks sanoi, että saatetaan me soittaa jo torstainakin, tai keskiviikkona, no okei maanantaina tai tiistainakin. :P

Mielenterveyden kannalta olis parasta päästä nyt heti sinne levittelemään.