Toivo on nimittäin tosi hukassa jälleen kerran. Menkat alkoi eilen (yöllä) 2 päivää myöhässä ja ehdin hetken olla kaveri toivon kanssa (vaikka tiesin, että turha kaveerata, mutta kuitenkin!), mutta nyt se heppu on totaalisen hukassa. Jos aamulla ensimmäisenä alkaa itkeä herättyään, kun tajuaa, että unimaailma ei olekaan totta, niin tajuaa, että toivo on lähtenyt ihan toiseen maahan.
"Ei tää tuu ikinä onnistuun. Ei päästä tähänkään hoitoon kuitenkaan, kun siellä on kiireisempiä ensin. Ei jaksais oottaa taas kuukautta ja sen jälkeen pari viikkoa hoitojen alkuun. Ei tääkään hoito tuu onnistuun. Tää on vika kerta ja taatusti tuhoon tuomittu. Ei oo rahaa mennä yksityisellekään. Yhyy, parku.."
Menkkakivut ja hammaslääkäri. What a great combination. Ja epätoivo (sentään sen sortin toivoa löytyy täältä!)
2 kommenttia:
Voi sua, Willow... Epätoivo ja menkat ei ole paras yhdistelmä (jokin on mennyt meidän suunnittelussa pieleen, kun ne kulkevat sitkeästi käsi kädessä!) - ja kun siihen lisää vielä hammaslääkärin, niin... Sure nyt kuitenkin ihan rauhassa (muuten surua voi jäädä varastoon), ja aivan varmasti toivo ilmaantuu taas pian kuvioihin!!
Tässä vaiheessa tuntuu ihan epätoivoiselta, mutta eiköhän tää tästä taas. Nyt sinne hampilekuriin..
Lähetä kommentti