Voi Willow... Ei voi vaan olla totta! Mistä ihmeestä tuo voisi johtua?? Eikö lääkärillä ollut mitään ideoita / teorioita tarjolla, että missä saattaisi mättää? Varmaan saat vielä lääkäriajan julkisella, jotta voitte keskustella asiasta? Huh, en osaa edes kuvitella, miltä susta tuntuu :-(... Oikein lämmin halaus sinne xxxxx Tuuli
Ku eivät tiedä miksi, niin eivät pysty tekemään mitään. Saatais kyllä jutteluaika vielä julkiselle, mutta mulla ei oo voimia siihen, ainakaan nyt. Varsinkaan kun heillä ei ole tarjota mitään vastausta mihinkään.
Mä en tiiä mitä mun pitäis tehdä. Eikö joku muu vois sanella mun elämään etenemiskäskyjä välillä. Joka suunnasta sataa vaan jotain peräsuolessa tuotettua.
Punktio vihloo mahaa tänään. Tekis mieli poistattaa koko kohtu, koska sillä ei ole mitään virkaa ja en todellakaan jaksa vuotaa joka kuukausi.
Koko muukin elämä on ihan hukassa, kun en tiiä mitä tekisin, työrintamalla tai elämässä muutenkaan. Tyhjää täynnä vaan kaikki.
Tärkeintä on, että pidät nyt huolta itsestäsi, jotta toivut - sitä keskusteluaikaa ja mahdollisia jatkotoimenpiteitä ehdit miettimään myöhemminkin! Jos tuntuu siltä sitten myöhemmin, niin annan mielelläni oman superhyvän lääkärini tiedot vaikka yksityisviestinä... Tutkimuksia on monenlaisia niiden kromosomien lisäksi, joten uskoisin, että asioille voidaan vielä tehdä jotakin!
Tuttu tuo tunne, että elämä on hukassa... Mulla oli pitkään ihan hukassa: olin ihan väärällä alalla ja väärässä suhteessa, ja kaiken lisäksi huono tekemään päätöksiä. Vasta joskus päälle 30-kymppisenä ryhdistäydyin ja tein aarrekartan (oletko kuullut aarrekartoista?): liimasin paperille kuvia siitä, minkälaisen elämän haluaisin. Se oli ihmeen tehokas konsti. Vähitellen meni työ vaihtoon, sitten parisuhde jne. Nyt on vielä muutama asia vinksallaan (mies asuu Ranskassa, en oikein viihdy Englannissa, asun kaukana sukulaisista, jne). Koetan kuitenkin luottaa siihen, että kun vain yritän parhaani, niin elämä kantaa ja asiat vähitellen ratkeavat. Mutta silloin, kun elämä oli oikein solmussa, niin aloitin ihan pienistä jutuista: kävin juttelemassa psykologin kanssa, kävin akupunktiossa, harrastin shoppailuterapiaa ja tein kaikkea / mitä tahansa, mikä piti huonon olon poissa...
Ehkä on paras nyt ensin surra kunnolla ja toipua tuosta hirveästä koettelemuksesta. Sitten vähitellen, kun tuntuu siltä, voi korjata pieniä juttuja. Siitä se sitten lähtee, ja olen ihan varma, että lopulta löydät oman näköisen elämän! Ja toivon ihan hirmuisesti, että siihen kuuluu lapsiakin :-)
Oikein paljon voimia erityisesti nyt tuleviin päiviin... Olet kovasti ajatuksissa!
4 kommenttia:
Voi Willow... Ei voi vaan olla totta! Mistä ihmeestä tuo voisi johtua?? Eikö lääkärillä ollut mitään ideoita / teorioita tarjolla, että missä saattaisi mättää? Varmaan saat vielä lääkäriajan julkisella, jotta voitte keskustella asiasta? Huh, en osaa edes kuvitella, miltä susta tuntuu :-(... Oikein lämmin halaus sinne xxxxx Tuuli
Ku eivät tiedä miksi, niin eivät pysty tekemään mitään. Saatais kyllä jutteluaika vielä julkiselle, mutta mulla ei oo voimia siihen, ainakaan nyt. Varsinkaan kun heillä ei ole tarjota mitään vastausta mihinkään.
Mä en tiiä mitä mun pitäis tehdä. Eikö joku muu vois sanella mun elämään etenemiskäskyjä välillä. Joka suunnasta sataa vaan jotain peräsuolessa tuotettua.
Punktio vihloo mahaa tänään. Tekis mieli poistattaa koko kohtu, koska sillä ei ole mitään virkaa ja en todellakaan jaksa vuotaa joka kuukausi.
Koko muukin elämä on ihan hukassa, kun en tiiä mitä tekisin, työrintamalla tai elämässä muutenkaan. Tyhjää täynnä vaan kaikki.
Joo, varmasti on nyt olo ihan alamaissa :-(
Tärkeintä on, että pidät nyt huolta itsestäsi, jotta toivut - sitä keskusteluaikaa ja mahdollisia jatkotoimenpiteitä ehdit miettimään myöhemminkin! Jos tuntuu siltä sitten myöhemmin, niin annan mielelläni oman superhyvän lääkärini tiedot vaikka yksityisviestinä... Tutkimuksia on monenlaisia niiden kromosomien lisäksi, joten uskoisin, että asioille voidaan vielä tehdä jotakin!
Tuttu tuo tunne, että elämä on hukassa... Mulla oli pitkään ihan hukassa: olin ihan väärällä alalla ja väärässä suhteessa, ja kaiken lisäksi huono tekemään päätöksiä. Vasta joskus päälle 30-kymppisenä ryhdistäydyin ja tein aarrekartan (oletko kuullut aarrekartoista?): liimasin paperille kuvia siitä, minkälaisen elämän haluaisin. Se oli ihmeen tehokas konsti. Vähitellen meni työ vaihtoon, sitten parisuhde jne. Nyt on vielä muutama asia vinksallaan (mies asuu Ranskassa, en oikein viihdy Englannissa, asun kaukana sukulaisista, jne). Koetan kuitenkin luottaa siihen, että kun vain yritän parhaani, niin elämä kantaa ja asiat vähitellen ratkeavat. Mutta silloin, kun elämä oli oikein solmussa, niin aloitin ihan pienistä jutuista: kävin juttelemassa psykologin kanssa, kävin akupunktiossa, harrastin shoppailuterapiaa ja tein kaikkea / mitä tahansa, mikä piti huonon olon poissa...
Ehkä on paras nyt ensin surra kunnolla ja toipua tuosta hirveästä koettelemuksesta. Sitten vähitellen, kun tuntuu siltä, voi korjata pieniä juttuja. Siitä se sitten lähtee, ja olen ihan varma, että lopulta löydät oman näköisen elämän! Ja toivon ihan hirmuisesti, että siihen kuuluu lapsiakin :-)
Oikein paljon voimia erityisesti nyt tuleviin päiviin... Olet kovasti ajatuksissa!
Laita privana. Mietitään huomenna mitä tehtäis jne. Voit vaikka mailata trolli@welho.com. Olis jotain sitten mistä alottaa.
Lähetä kommentti