Punktiouutiset!

Punktio takana ja tuloksena hienot 6 munasolua. Perjantaina sitten aamusta siirtoon. :)

Punktioon meno ei jännittänyt enää yhtään ja tosi rennosti otettiin miehen kanssa molemmat koko homma. Itse punktion hoiti todella mukava ja nopea lääkäri ja pärjäsin ilman extra-annoksia kipulääkettä. Neula nyt vähän kirpaisi kummallakin puolella, mutta muuten itse toimenpide ei todellakaan ollut mitenkään kivulias. Parisen tuntia siinä sitten lepäiltiin, kevyesti torkahtelin kahteen otteeseen, mutta jo vajaa 3 tuntia operaatiosta päästiin pois. Kipuja ei ole ollut ollenkaan, ja en enää edes meinaa muistaa missä aamulla olen ollut. Varovainen pitää tietysti nyt vielä muutama päivä olla. Viimeksi jouduin ottamaan myöhemmin 2 kipulääkettä, nyt ei todellakaan ole tarvetta. Great. :)

Mietin jo tässä, että lähdenkö sittenkin vielä luennolle tänään, mutta väsymys on kuitenkin aika kova, niin voi olla ettei ole järkeä lähteä sinne nuokkumaan. Eilisen perusteella voin sanoa, että tämä luennoitsija on hivenen unettava, vaikka aihe onkin kiinnostava ja sitä jaksaa kuunnella, joten ei liene viisasta mennä sinne. Mutta katsotaan! Aina voin painua parvekkeelle tenttikirjojen kanssa ja tuleepahan varmemmin levättyä.

Hormoniton päivä.

Nyt on menossa tämmöinen välipäivä hormonien osalta. Eilen lykkäsin Pregnylin mahanahasta läpi ja nyt sitten kypsytetään munasatoa. Nää kaikki pistelyt sun muut on kyllä nyt tällä toisella kierroksella menny tosi vähällä huomiolla, kun on muussa elämässä ollut niin paljon tapahtumia.

Eilen olin ensimmäisellä luennolla yliopistolla ja täytyy sanoa, että on kyllä niin mun juttu! Jaksoin kuunnella koko 2½ tuntia, kirjoittaa ylös pohdittavia kysymyksiä luentopäiväkirjaa varten ja vastailin luennoitsijan kysymyksiin, tein itse kysymyksiä jne. Missä se entinen syrjäänvetäytyvä opiskelija? Jouduin jopa vähän hillitsemään itseäni, etten koko ajan olisi jotain kommentoimassa. :D Olen jopa aloittanut jo kahta tenttikirjaa. Muumit sekaisin tässä laaksossa kyllä nyt. Ei se mitään. Jospa piinaviikot sitten menisivät nopeammin, kun on mieleistä tekemistä ja ajateltavaa. Sikälimikäli tässä niihin asti päästään. ;) Pieni pessimisti pitää aina olla, vaikka nyt on kyllä senverran hyvät tsäänssit.

Huomenna punktioon. Enpä ole edes sitä ehtinyt jännittää. :D

Jihuu!

Kokonaiset 6 kappaletta oli siellä jo hienosti odottamassa ja muutama pienempikin! Saa nähdä ehtivätkö ne pienet vielä keskiviikoksi. Punktiopäiväksi tuli siis keskiviikko ja se passaa paremmin kuin hyvin. Pääsen kurssien aloitusluennoille ma ja ti.

Viimeinen työpäiväkin oli ja meni. Taisivat ne tykätä miusta, kun sain 2 korttia, 2 sisu-pastillirasiaa, pandan suklaakuorrutettuja omena-mansikkapaloja, lahjakortin käsihoitoon ja 20 euron lahjakortin the Body Shopiin. Ja sain vielä viimeiseksi näyttää kynteni omalla osastolla, ihan vaan kiusaksi. ;)

Tukalaa.

Eh. Alkaa olla vähän tukala olo tuolla alamahassa ja oloa ei mitenkään paranna alkanut flunssa. Korvia ja kurkkua särkee, niska on ihan jumissa ja silmiä kääntäessä sähköiskut paukkuu päässä. Hyvä meno.

Huomenna onkin onneksi lepopäivä ja sitten koittaa tuomiopäivä! En uskalla sanoa mitään arvioita kypsyvien munasolujen määrästä, kun viimeksi luulin niin väärin. Olo on kyllä ihan erilainen, mutta silti en lottoa mitään.

Nyt voisikin ottaa veikkauksia vastaan! :D Viimeksi oli se 3 munasolua, ultrassa tosin näkyi vain 2. Katsotaan kuka osuu lähimmäksi ja samalla voin vakoilla lukeeko tätä kukaan. ;)

300 iui.

Kävin aamulla verikokeissa ja tulokset tulivat kolmen maissa. Jatketaan perjantaihin edelleen 300 iui päivässä. Eipä niitä tuntemuksia ole sen enempää nyt tullut, mutta turvottaa kyllä tehokkaasti.

Henkisesti olen jaksanut ihan ok. Tosin olen vältellyt parhaani mukaan (ja se ei ole helppoa) raskaus- ja äitiysasioita, koska reikäisen mahanahan kanssa ne eivät tunnu kovin kivalta. Kyllä tuo hormonisatsi tuntuu siis siihen vaikuttavan.

Loppuviikon lämpöaaltoa odotellessa.

Kipeä päivä.

Tämä päivä ainakin tällä kertaa teki aika kipeää.. Ei vähiten neulan puhkaistessa mahanahan jo kuudennen kerran.

Mutta eilen oli kiva riehuu siskojen muksujen kanssa.

Lämpöä ja loppuviikkoa odotellessa. Perjantaina on aamulla ultra ja viimeinen työpäivä. Toivottavasti ultran tulos olisi hieman parempi kuin edellisellä kerralla, koska päivästä tulee muutenkin vaikea. Huomenaamulla olisi könyttävä klo 7.30 verikokeisiin. Unille siis!

Piikkiä nahkaan!

Elämä on ollut niin hektistä, etten ole yhtään ehtinyt edes ajatella tätä hoitorumbaa. Hyvä juttu, onpahan mennyt aika nopeasti!

Tänään läsähtää eka piikki mahanahkaan ja tupla-annoksella edelliseen verrattuna. Huhhei! Olin tosi positiivisella mielelläkin tänään lääkärin luona, joten toivon tämän positiivisen tuulen pysyvän loppuun asti.

Töitä 1½ viikkoa jäljellä. Vähiin käy ennenkuin loppuu! Toivottavasti asiat alkavat oikeasti nyt mennä oikeille urille. Tuntuu ainakin hyvältä, vaikka toki myös vähän surettaa ja tulevakin ihan vähän jännittää ja pelottaa.