On todella vaikeata hyväksyä oma fyysinen olemuksensa, jonka hormonit ovat kätevästi turvottaneet, kun sisällä vartalosi pettää sinut. Maha on turvonnut, kuin kiusallaan, pieneksi ja välillä vähemmän pieneksi rantapalloksi, siihen, johon on ollut pyrkimys, mutta johon ei kuitenkaan näytä mitenkään pääsevän. Tissit ovat todella kipeät vain odottaakseen kohta hyökkäävää menkkakipua. Selkä jo oireilee.. Kiitos taas kaikesta tästä!
Olen alkanut inhota taas heräämistä.
2 kommenttia:
Ihan samat tuntemukset täällä... :-(
Turvotusta lisää se, että olen vetänyt nyt 3 päivää täyttä roskaruokaa (eilen meni 1 kokonainen dominokeksipaketti ja 1 suolakeksipaketti olutpullon kanssa!!?). Ei kuitenkaan sitä toivoa, että lihoisin, koska paino on taas tippunut ennätysajassa pelkästä surusta. Uni ei tule silmään - ei illalla eikä oikein aamulla. Ja kuitenkin väsyttää. Tuntuu kuin raahaisi raskasta haarniskaa... Miten tästä voi nousta, kun edes shoppailu ei innosta ja mieskin vaan ärsyttää (silläkin roistolla oli kuitenkin osuutensa tähän epäonneen)...
Willow, meidän täytyy vaan uskoa, että aika parantaa - ja ehkä jo muutaman päivän kuluttua voidaan paremmin ja uskotaan taas huomiseen! Halauksia sulle!
Mäkin olen kyllä nyt syönyt normaalia enemmän ja kaikkea höttöä vielä. Painossa se ei näy, mutta turvottaa kyllä mukavasti. Ja ihme kyllä, mä olen nukkunut ihan hyvin. Shoppaillut olen ja kiukutellut miehelle normaalia enemmän (ja pyydellyt anteeksi normaalia enemmän.. lähinnä ehkä itseltäni ääneen, kun ei mies tuosta motkottamisesta tunnu olevan moineskaan. :D)
Kyllä tää tästä ehkä taas. Harmi, että asiaa ei pysty pakenemaan minnekään, joka puolelta tulee jonkun sortin muistutus siitä, mihin itse et kykene.
Halauksia Tuuli sinullekin!
Lähetä kommentti