Kävin eilen siellä kätilöpsykolla ja en nyt tiiä aionko käydä vielä uudestaan vai en. Sieltä yritettiin ladata niitä kliseisiä, että jos ei ajattele asiaa, ni sit varmaan tärppää ja eräskin pariskunta oli vuosia yrittänyt ensimmäistä lasta ja nyt heillä onkin niitä neljä. Huoooh. Varmaan lohduttaa, kun miehelleni en siittiöitä saa taiottua lisää. Sain kyllä sanottua niihin takaisin. Ensimmäiset käynnit kyllä yleensä ovat vähän sellaisia tunnusteluja suuntaan ja toiseen, että katsotaan nyt vielä toinen kerta ainakin. (Ei se ollut lukenut edes meidän papereita läpi, että ei mikään ihme noille klisee-kommenteille.. Ois nyt edes senverran voinut..) Mutta heti en tosiaan lämmennyt tälle, vaikka toki arvostan, että olivat saaneet tämmöisen palvelun pystyyn!
perjantai 17. syyskuuta 2010
Uaaaagh.
Aika karsee olo heti aamusta. Ellen paremmin tietäis, niin luulisin olevani raskaana. Koko eilisen päivän mulla oli kamala nälkä koko ajan. Syömällä jotain kunnon ruokaa sain nälän pois ehkä tunniksi. Taisin syödä väärää ruokaa sitten ylipäänsä, kun koko ajan mahassa kurni. Tissit kipeilee ja nyt aamupalan jälkeen on huono olokin. Puuuh. Eilen meinasin nukahtaa pystyyn jo yhdeksän jälkeen, mutta yhteentoista asti piti väkisin valvoa, että sai sitten sumutettua. Kello soitti seitsemältä ja oon ihan kuutamolla, joten taidan mennä kirjan kanssa sohvalle, jos sais vaikka unta vielä. Ranteitakin särkee, mut ehkä erään myssyn virkkaamisella on tekemistä sen kanssa. Ainakin Suprecur pelittää, kun on kunnon sivuoireet.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kätilöpsykologi? Onko toiset kerrat olleet parempia? Mä olen käynyt kunnallisella puolella juttelemassa ja aika heikoksi loppujen lopuksi on apu tuntunut sielläkin jäävän. Ja jotenkin on paljolti ollut sellainen olo, että on yrittänyt sille ihmiselle selittää, että millaista lapsettomuus on. Ja eihän siinä mitään, mutta en minä itse sellaisesta mitään saa. Ja tuohon edelliseen postaukseen liittyen... Muunmuassa juuri tuosta syystä läpsäytin oman blogini tauolle. Kiva kun toiset plussaa, oikeasti, mutta kyllä siiä aika ulkopuolinen olo tulee kun itse rämpii edelleen tässä samassa suossa. Ja joku jää lopulta aina ilman.
Kunnallisen puolen tuokin ja toinen kerta oli hitusen parempi. Mutta tuli kyllä vähän samanlainen fiilis, että saatkin siinä opettaa sitä toista osapuolta, joka tuntui olevan aiheesta ihan kuutamolla. Tuli mieleen lähinnä, että on äkkiä kasattu pystyyn joku psykoterapia tähän lapsettomuuteen liittyen ja siihen on määrätty joku psykoterapiaa antava kätilö, joka on lähinnä perehtynyt synnytyspelkoihin.
Loputon suo tää tuntuu olevan ja aina on pelko, että pääseekö täältä ikinä pois. Ei haluis kuulua siihen ikävään vähemmistöönkään.
Lähetä kommentti