lauantai 25. syyskuuta 2010
Väsyttää.
Oon väsähtänyt tähän hoitorumbaan taas kerran. Kolmena iltana vasta pistänyt (kertaa kaksi) ja eilen olin jo tosi kypsänä koko piikittelyyn. Miksi ihmeessä lapsensaaminen on näin vaikeaa? Hetkellisiä hanskojen naulaaniskemisfiiliksiä on tullut yhä enemmän. Mutta eihän sitä osaisi antaa itselleen anteeksi, jos luovuttaisi. Eikä tässä vaiheessa kannattaisikaan. Muttakun väsyttää. Haluaisi vain hautautua jonnekin, missä ei olisi muita ihmisiä eikä mitään, minkä ajatellaan kuuluvan ihmisen elämään. Huoh.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kurja kuulla, että olo on mollivoittoinen... Mutta ei mikään ihme, kun hoidot on todella, mitä ne on :-(. Oliko sulla aiemmin tapaaminen jonkun psykologin kanssa vai onko vasta tulossa (vai muistako ihan väärin)? Itse en käynyt koskaan juttelemassa psykologin kanssa, mutta viime hoidossa se oli kyllä lähellä... Jotenkin henkinen paine onnistumisen suhteen oli valtava, ja tuli sellainen tunne, että elämä olis paljon helpompaa ilman hoitoja. Ja kuitenkin tiesin, että turhaan tässä hankaan vastaan, kun en kuitenkaan pysty lopettamaan hoitoja. Ehkä ammattiapu olis just siksi parasta, kun eihän tätä problematiikkaa kukaan kaveri ymmärrä... Lapsettomuus- ja hoitojutut menee ihan liian syvältä :-/
Hurjasti energiaa sulle, jotta jaksat eteenpäin!!
Kiitos Tuuli tsempeistä. Ehkä tässä on vähän samat paineet tämän onnistumisen suhteen, kun viimeinen julkisen tarjoama hoito meillä.
Kävin reilu viikko sitten terapeutilla (joka oli kätilö ja taisi olla enemmän erikoistunut synnytyspelkoihin..) ja varasin nyt toisenkin ajan, joka on ma, vaikka en ensimmäisestä kerrasta ollut niin vakuuttunut.. Mut yksi kerta nyt ei mitään vielä kerro, joten siksi varasin tuon toisenkin ajan.
Näin tänään yhtä kaveria pitkästä aikaa ja täytyy sanoa, että se kyllä piristi mieltä ainakin loppuillaksi. :)
Lähetä kommentti