Luonnonkeinot.

Oon ollu tässä vähän jo tulisilla hiilillä, kun tätiä ei oo näkyny, vaikka noin normitilassa luultavasti torstaina ois pitäny jo saapua. Ehdin jo murehtia, että ehtiikö se keskiviikoksi edes saapua paikalle tätä menoa ja tänä aamuna otinkin miehen töistä kotiintullessa luonnonkeinot käyttöön ja näyttäisi siltä, että se auttoi. ;) Tädin kanssa ei kyllä ikinä pääse helpolla, joko se tulee, kun sitä ei kaipaa tai sittenkun kaipaa, niin eipä näy.

Nenä tosiaan otti nokkiinsa sumuttelusta, as always, ja ihmettelen vähän miksei nuhaa mainita Suprecurin sivuoirelistalla. Vai onkohan se nenän limakalvojen ärtyminen sitten juurikin tätä?

Eipä tässä. Nyt hyvillä mielin kohti keskiviikkoa. Ensimmäinen taistelu selätetty, eli menkat saatu alkavaksi ennen pistoshoitoa. Askel kerrallaan!

Uaaaagh.

Aika karsee olo heti aamusta. Ellen paremmin tietäis, niin luulisin olevani raskaana. Koko eilisen päivän mulla oli kamala nälkä koko ajan. Syömällä jotain kunnon ruokaa sain nälän pois ehkä tunniksi. Taisin syödä väärää ruokaa sitten ylipäänsä, kun koko ajan mahassa kurni. Tissit kipeilee ja nyt aamupalan jälkeen on huono olokin. Puuuh. Eilen meinasin nukahtaa pystyyn jo yhdeksän jälkeen, mutta yhteentoista asti piti väkisin valvoa, että sai sitten sumutettua. Kello soitti seitsemältä ja oon ihan kuutamolla, joten taidan mennä kirjan kanssa sohvalle, jos sais vaikka unta vielä. Ranteitakin särkee, mut ehkä erään myssyn virkkaamisella on tekemistä sen kanssa. Ainakin Suprecur pelittää, kun on kunnon sivuoireet.

Kävin eilen siellä kätilöpsykolla ja en nyt tiiä aionko käydä vielä uudestaan vai en. Sieltä yritettiin ladata niitä kliseisiä, että jos ei ajattele asiaa, ni sit varmaan tärppää ja eräskin pariskunta oli vuosia yrittänyt ensimmäistä lasta ja nyt heillä onkin niitä neljä. Huoooh. Varmaan lohduttaa, kun miehelleni en siittiöitä saa taiottua lisää. Sain kyllä sanottua niihin takaisin. Ensimmäiset käynnit kyllä yleensä ovat vähän sellaisia tunnusteluja suuntaan ja toiseen, että katsotaan nyt vielä toinen kerta ainakin. (Ei se ollut lukenut edes meidän papereita läpi, että ei mikään ihme noille klisee-kommenteille.. Ois nyt edes senverran voinut..) Mutta heti en tosiaan lämmennyt tälle, vaikka toki arvostan, että olivat saaneet tämmöisen palvelun pystyyn!

Tilastotiede-epätoivoa.

Saatte luvan jo läppästä poskelle tästä hyvästä: tilastotieteilijä päässäni yrittää piipittää, että kun niin moni lapsettomuusblogilainen on plussannut (oikeasti jee!!), niin kohta alkaa olla se 80% täynnä ja mulla ei ole enää tilaa sinne. Eihän se nyt ihan noinkaan mene, muttaku. :D

Suprecur on mennyt aika lungisti. Pieniä sivuoireita on ollut välillä, mitä aiemmissa hoidoissa ei eli uniongelmia, kuumia aaltoja (liittyy edelliseen), tissikipua ja alavatsasärkyä. Ne ovat, kuten aiemminkin mainitsin, kuitenkin positiivisia juttuja. Lisää positiivisia asioita on se, että Suprecur tuntuu ärsyttävän nenää vähemmän kuin Synarela, se on helpompi annostella ja en ole vielä saanut nuhaa/flunssaa, minkä molemmissa aiemmissa hoidoissa olen onnistunut kalastamaan. Jee sillekin siis!

Kaikenkaikkiaan tämä on lähtenyt tosi positiivisesti liikkeelle ja pessimisti pelkää, että missähän vaiheessa tämä sitten kosahtaa. Päästiin heti ekasta kerrasta tähän hoitorumbaan, sain ajan psykologille, hormonilääkemuutokset ovat tuntuneet toistaiseksi positiiviselta. Suorastaan pelottavan hyvin mennyt nyt.

Välillä iskee kyllä flashbackeja aiemmista hoidoista, tai lähinnä niiden epäonnistumisten tuskista. Pitäis nyt koittaa unohtaa ne ja ajatella, että tämä on nyt taas eri hoito ja vanhoilla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa.

Kolmas päivä

Kolmas päivä Suprecuria alkoi osaltani jo seitsemältä. Klo seitsemän herätyksiä tulee nyt sitten olemaan seuraavat 4 viikkoa ja jos siirtoon asti päästään, niin vielä jokunen lisää. Eipä siinä, jos sais nopsasti heti yhdentoista jälkeen unta, muttakun ei saa.

Tällä kertaa on ollut sivuoireitakin. Alavatsaa vihloo ja tissejä särkee. Nuo uniongelmat ja vastaavat on myöskin sivuoirelistalla, mutta mulla on niitä muutenkin, joten en osaa sanoa mikä johtuu mistäkin.

Hölmöä, mut tuntuu kivalta, kun on jotain oireita. :D Lääkkeet, kaikenlaiset, vaikuttaa mulla yleensä tosi huonosti ja näinollen niitä sivuoireitakaan ei yleensä juuri ole. Nytkun niitä on edes vähän, niin tuntuu, että lääkekin vaikuttaa paremmin. Jee! Vaikka ei mulla ikinä ole tässä vaiheessa tainnut olla ongelmia lääkkeen vaikuttamisen suhteen.

Huomenna leikin pingviiniä kummipojan synttäreillä. Jee!

Kassillinen hormoneja 4,50€

Terveisiä taas hoidon ensikäynniltä Naistenklinikalta. Käynti meni hyvin ja tuli ihan hyvä mieli muutenkin hoidon suhteen. Olivat kuulemma professoria myöten ihmetelleet, miksi en muni kunnolla ja vastausta vaille olivat jääneet. Eli periaatteessa edelleen minussa ei ole mitään fyysistä eikä hormonaalista vikaa, mutta jossain vain mättää silti. Sain myös psykologiajan Kätilöopistolle, jossa siis ottaa vastaa kätilö/psykologi näiden asioiden tiimoilta. Jee! Ja tästä tulee vain normi poliklinikkamaksu n. 27 euroa. Se aika on ensi viikon torstaina. (Äitiyspolilla, what a pain..)

Hormonit vaihtuivat alkuosastaan kokonaan. Synarelaan ei oikein olla luotettu enää annosteluongelmiensa takia, joten sumute vaihdettiin Suprecuriin. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että sumuttelua tapahtuukin aiemman kahden sijaan kolme kertaa vuorokaudessa 8 tunnin välein. Tämä aiheuttaa ärtymystä huonon nukkumiseni takia (unet jää väkisinkin 7 h/yö), mutta toisaalta olen kyllä iloinen siitä, että saan useammin tehdä jotain tämän hoidon eteen. Kuulostaa ehkä hölmöltä, mutta nämä asiat ovat pienestä kiinni. :D

Pistoshormoni on sitten tosiaan Menopur ja sen ohjeet saan 2 viikon kuluttua. Menopurissa on Puregoniin verrattuna vielä toista hormonia, jonka pitäisi vaikuttaa munasolujen kypsymiseen ja juurihan se on ollut ongelmana.

Sitten vielä Pregnyl. Näistä kolmesta maksoin yhteensä 4,50 euroa lääkekaton ylittyessä jo tammikuussa. Lugesteronit jätin vielä apteekkiin, eihän niitä viimeksikään tarvittu..

Kiitos.

Näkymättömän lapsen Tuuli antoi tämmöisen tunnustuksen:



Kiitos siitä! :) Sääntöihin kuuluu antaa tämä eteenpäin 7 muulle ja kertoa 7 asiaa itsestään.

1. FatFarmin upeat naiset, tarviiko tätä edes perustella enempää! :)
2. Villa Inkerin Merjan upeita kuvia on aina kiva katsella.
3. Porvarilla on varaa Annelle on annettava tunnustus ihanasta tyylitajuttomuudesta.
4. Väkitukko-Marille on pakko antaa tunnustus avoimuudesta ja reippaudesta.
5. Parhaat ideat löytyy Hupsistarallaa-norsikselta!

2 viimeistä jätän kaikille tunnustusta tarvitseville.


Ja ne mun jutut:

1. En ole kotoisin maalta enkä kaupungista, vaan metsästä.
2. Osa sydämestäni on Afrikassa.
3. Sammakot yhdistetään aina minuun. Olen luultavasti saanut tämän sammakkoinnostukseni jo Kätilöopistolta vuonna 1976, kun sain syntymälahjakseni suuren sammakon.
4. Kettu vahtii tekemisiäni nilkassani, tosin välillä vähän heikolla menestyksellä.
5. Olen huono puhumaan puhelimessa, mutta onnekseni nykyään on olemassa tekstiviestit ja sähköpostit, etanapostia unohtamatta.
6. En ole syönyt lihaa yli 10 vuoteen energiataloudellisista syistä.
7. Kotoani löytyy sammakkolampi, sademetsä ja aavikko ja niihin asukkaat.

Antipositiivisuutta.

Ei auttanu positiivisuuslainaamo. Vielä vajaa viikko olis odoteltavaa Synarelaan, mutta epätoivo on iskenyt jo tässä vaiheessa.

Ehkä on parempi etten sano mitään, senverran nollaolo menossa.